Valmennuksen toinen jakso käynnistyy tänään torstaina, 2.2.2006. Valmisteluja on tehty monen ihmisen voimin jo pitkään.
Sri Lankan viranomaisten luottamuksen saaminen on ollut haasteellista, neuvotteluja on käyty pitkään ja hartiavoimin. Pentti-Oskari Kangas on panostanut neuvotteluihin erityisen paljon, kuten muihinkin valmisteluihin paikan päällä.
Olen yrittänyt jäsentää omaa kokemustani viranomaisneuvotteluista. Tai olen yrittänyt lähinnä hahmottaa edes jonkin ajatuksen, miksi eteneminen on niin hidasta ja haasteellista. Ymmärrän ilmeiset syyt, joita meille on kerrottu: auttajina esiintyneiden ihmisten erinäiset väärinkäytökset. Hölmö olisi, jos ei petettynä tulisi varovaiseksi?
Mutta se ei ole koko kuva. Jokin hankaa, jota länsimaalaisen on vaikea ymmärtää. En oikein keksi muuta, kuin ylpeys, koska yksi olennainen tekijä on, että kurjuutta ei saisi esitellä kovin laveasti esim. valokuvien avulla. Vai onko se pikemminkin häpeää? Eikä taida kumpainenkaan tunne olla länsimaalaisellekaan kovin vieras? Pohdin tätä asiaa hieman pidemmin tulevassa Johtoporras-lehden numerossa.
Väistämättä tulee mieleen sekin, millä oikeudella kommentoin toista kulttuuria ja mistä näkökulmasta. En tunne sikäläistä elämisen muotoa lähellekään riittävästi edes huijatakseni itseäni, että ymmärtäisin jotakin. Kuukauden pikakurssi on vasta pienen pieni kurkistus.
Innostus on valtavaa, kun matkalle lähtö on lähellä. Matkan aikana tulee varmasti monenlaisia vaiheita. Voimme kohdata haasteita viranomaisten "kainouden" kanssa, alamme ärsyttää toisiamme, remointointi alkaa tympimään kuumuudessa ja mitä kaikkea, tempaudumme mukaan toistemme innostukseen, syvennymme tuntikausien keskusteluihin ja nautimme Intian valtameren tuulahduksista, tutustumme paikallisiin tapoihin ja nautimme paikallisesta ruokakulttuurista. Itse olen suorastaan tohkeissani odottaessani kaikkea tätä ja paljon muuta, jota en osaa edes odottaa.
Törmäsin ytimekkääseen Zen-opetukseen kirjassa Zen Lessons - The Art of Leadership. Otsikkona on puheet ja teot, teksti on peräisin True Record of Baiyunista:
"What can be said but not practiced is better not said. What can be practiced but not spoken of is better not done."
Hmm. Ei hassumpi ohje.
