Matka tanne oli pitka ja raskas, saavuimme perille aika vasyneina. Tunnelma oli kuitenkin korkealla, moni halusi heti saavuttuamme lahtea tutustumaan Hikkaduwaan ja pulahtaa Intian valtamereen.
Saavuimme tanaan aamulla lastenkotiin epavarmoina siita, mika on todellinen tilanne paikan paalla. Neuvottelut viranomaisten kanssa olivat olleet monipolviset ja haastavat. Yllattaen tyot olivat saaneet lentavan alun ja remontointityot olivat jo hyvassa vauhdissa. Purkutoita oli tehty jo jonkin verran ja paasimme tyon touhuun heti avajaisseremonioiden jalkeen.
Avajaisseremonia oli meille tarkea viesti siita, etta hanke on virallinen ja me olemme tervetulleita. Tilaisuudessa pidettiin puheita ja lapset lauloivat meille. Munkki Banagala puhui pitkaan ja kauniisti, joskin singaleesiksi.
Tarja ja Seppo ottivat paivan johtajina tilanteen haltuunsa ja organisoivat tyot. Alkutilanne oli erittain haastava: epavarma tilanne, vieras kulttuuri ja kayttaytymissaannot herkassa ymparistossa, johdettavina johtajia, johtamisen kohteena rakennustyomaa, jne. Organisoituminen onnistui yli odotusten ja paasimme tyon touhuun.
Paivan mittaan herasi ajatuksia suhteestamme paikalliseen tyovoimaan, kolmeen ammattilaiseen, jotka myos olivat paikalla. Olisiko meidan syyta tutustua? Viemmeko heilta tyot? Miten he kokevat meidan tyokulttuurimme? Milta vaikutti ensimmainen tunti, jonka kaytimme tilanteen selvittamiseen ja organisoitumiseen - emmeko ryhdykaan toihin?
Illalla, kun purimme paivan kokemuksiamme ja odotuksiamme johtajuudesta, silla oli erilaisia nakemyksia ja tarpeita. Joku olisi kaivannut enemman huomiota ja kannustusta, toinen selkeampia ohjeita vieraassa tyoymparistossa. Ryhman erinomaisuudesta kertoo se, miten vakavasti kaikki tyon ottivat. Saimme aikaan valtavasti. Kaantopuolena voisi todeta, etta suoritus sai meista yliotteen. Miten olisimme voineet kohdata toisemme paivan aikana, johtajatkin irrottautua tyon intohimoista ja tavata johdettaviaan?
Erika&Jari
