Ensimmäinen Operaatio Juuriharjan jakso on takana! Seitsemän johtajan joukko kokoontui Turun saaristoon pohtimaan eettisen johtamisen ulottuvuuksia. Kaksipäiväinen kokoontuminen meni erinomaisesti: porukka toimi loistavasti yhteen, keskusteli innokkaasti; kaikki ovat motivoituneita ja kokeneita johtajia. Ja kaikilla on myös vahvoja mielipiteitä!
Herrankukkaro oli itsestäänselvän mahtava paikka startata Operaatio Juuriharja. Se on epätodellinen kalastajakylä kuin suoraan Asterix ja Obelix –tarinoista. Kun tarvitaan inspiraatiota ja irtautumista tavanomaisesta, niin Herrankukkaro toimii aina. Ja erityisesti nyt, kun koko valmennuksen yksi keskeinen idea on katsella työelämää ja omaa johtamista mahdollisimman monesta uudesta vinkkelistä. Ensin Herrankukkaro, sitten Sri Lanka...
Hyvän porukan ja innostavan ympäristön yhdistelmän avulla pääsimme kahden päivän aikana hienosti alkuun eettisissä pohdinnoissamme. Pyörittelimme päivien aikana eettisiä dilemmoja ja klassisia eettisen ajattelun koulukuntia, keskustelimme kirjallisuudesta ja treenasimme toisten havainnointia ja palautteen antamista. Erityisen vaikuttuneita olimme Erikan kanssa siitä avoimuudesta, jolla juuriharjalaiset kertoivat omista kokemuksistaan johtamisen eettisistä haasteista. Ja niissä kertomuksissa oli niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin.
Vilkkaan ja rehellisen keskustelun lisäksi erityisen hyvin tuntui toimivan kaksi perinteikästä työskentelytapaa: lukeminen ja kirjoittaminen. Juuriharjalaiset olivat kukin lukeneet yhden etiikkaa käsittelevän kirjan ennen Herrankukkaron tapaamista ja niitä sitten esiteltiin ja vertailtiin. Kaikki tuntuivat pitävän lukemista suorastaan raikkaana oppimisen tapana! Arjessa taitaa olla aika hankala syventyä ajatuksella lukemiseen?
Päivien aikana pidimme myös useita pieniä kirjoitushetkiä, jolloin kukin sai kirjata sen hetkiset ajatuksensa ja oivalluksena omaan muistikirjaansa. On jännä nähdä se intensiivisyys ja keskittyminen, kun kaikki syventyvät muutamaksi minuutiksi kiteyttämään ajatuksiaan. Tätä menetelmää jatkamme taatusti Sri Lankassakin.
Monia teemoja ja yksittäisiä eettisiä kysymyksiä kävimme Herrankukkarossa läpi, mutta jos yrittäisin kiteyttää itselleni vaikuttavimman oivalluksen niin se olisi ehkä jotain seuraavanlaista: On hämmentävää, kuinka helppoa itse kunkin on toimia eettisestä näkökulmasta todella yksisilmäisesti ja silti perustella omat tekonsa sinänsä vakuuttavalla logiikalla. Ja pikaisesti katseltuna se perustelu todella tuntuu ihan mukiinmenevältä. Mutta tarkempaa eettistä analyysia se ei kestä...
Saa nähdä mitä Sri Lanka meille opettaa. Oppimisen edellytykset ainakin ovat hyvät tällä joukkiolla!
Herrankukkaro oli itsestäänselvän mahtava paikka startata Operaatio Juuriharja. Se on epätodellinen kalastajakylä kuin suoraan Asterix ja Obelix –tarinoista. Kun tarvitaan inspiraatiota ja irtautumista tavanomaisesta, niin Herrankukkaro toimii aina. Ja erityisesti nyt, kun koko valmennuksen yksi keskeinen idea on katsella työelämää ja omaa johtamista mahdollisimman monesta uudesta vinkkelistä. Ensin Herrankukkaro, sitten Sri Lanka...
Hyvän porukan ja innostavan ympäristön yhdistelmän avulla pääsimme kahden päivän aikana hienosti alkuun eettisissä pohdinnoissamme. Pyörittelimme päivien aikana eettisiä dilemmoja ja klassisia eettisen ajattelun koulukuntia, keskustelimme kirjallisuudesta ja treenasimme toisten havainnointia ja palautteen antamista. Erityisen vaikuttuneita olimme Erikan kanssa siitä avoimuudesta, jolla juuriharjalaiset kertoivat omista kokemuksistaan johtamisen eettisistä haasteista. Ja niissä kertomuksissa oli niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin.
Vilkkaan ja rehellisen keskustelun lisäksi erityisen hyvin tuntui toimivan kaksi perinteikästä työskentelytapaa: lukeminen ja kirjoittaminen. Juuriharjalaiset olivat kukin lukeneet yhden etiikkaa käsittelevän kirjan ennen Herrankukkaron tapaamista ja niitä sitten esiteltiin ja vertailtiin. Kaikki tuntuivat pitävän lukemista suorastaan raikkaana oppimisen tapana! Arjessa taitaa olla aika hankala syventyä ajatuksella lukemiseen?
Päivien aikana pidimme myös useita pieniä kirjoitushetkiä, jolloin kukin sai kirjata sen hetkiset ajatuksensa ja oivalluksena omaan muistikirjaansa. On jännä nähdä se intensiivisyys ja keskittyminen, kun kaikki syventyvät muutamaksi minuutiksi kiteyttämään ajatuksiaan. Tätä menetelmää jatkamme taatusti Sri Lankassakin.
Monia teemoja ja yksittäisiä eettisiä kysymyksiä kävimme Herrankukkarossa läpi, mutta jos yrittäisin kiteyttää itselleni vaikuttavimman oivalluksen niin se olisi ehkä jotain seuraavanlaista: On hämmentävää, kuinka helppoa itse kunkin on toimia eettisestä näkökulmasta todella yksisilmäisesti ja silti perustella omat tekonsa sinänsä vakuuttavalla logiikalla. Ja pikaisesti katseltuna se perustelu todella tuntuu ihan mukiinmenevältä. Mutta tarkempaa eettistä analyysia se ei kestä...
Saa nähdä mitä Sri Lanka meille opettaa. Oppimisen edellytykset ainakin ovat hyvät tällä joukkiolla!
