Tunnista palaute, onnistu jatkossa paremmin.
Palaveriputkessa ja työtehtäviin uppoutuneena saattaa välillä unohtua omien työsuoritusten arviointi. Aika ajoin olisi hyvä pysähtyä, katsoa taaksepäin ja arvioida omia työsuorituksiaan. Tuliko tehtyä sitä, mitä piti, vai menikö aika muuhun? Entä teitkö töitä naama nutturalla vai olitko työstäsi aidosti iloinen, ylpeä ja onnellinen?
Suorituksen, oman ja muiden, johtaminen on yksinkertaista ja samalla erittäin haastavaa.
Hyvä suoritus on tuottavuuden ja hyvinvoinnin liitto. Ei yhtä ilman toista. Johtajan on ymmärrettävä tämä sekä-että -asetelma. Vuorovetoinen joko-tai -johtaminen ei tuota haluttua tulosta. Työkalupakista voi käyttää kaikkea suoritusta parantavasta palkitsemisesta ja kiittämisestä, aina ojentavaan varoitukseen ja potkuihin, mutta sekä johtajan että työntekijän on koko ajan tiedettävä mitä tavoitellaan ja miten.
Lähtökohta on organisaatiokulttuuriin sisäänrakennettu luottamus. Se vahvistaa hyvinvointia, joka puolestaan ruokkii tuottavuutta. Silloin ei ryhdytä vahtimaan vaan kirkastetaan tekemisen tavoitteet. Mitä enemmän keskinäistä luottamusta on, sitä vähemmän tarvitaan kontrollia, joka syö resursseja ja kiristää tunnelmaa. Luottamus on myös osa organisaation sosiaalista pääomaa, joka rakentaa itseohjautuvaa luotettavuutta. Kun ihmiset haluavat olla luottamuksen arvoisia, he pyrkivät pitämään lupauksensa.
Johtajalta vaaditaan kykyä samanaikaisesti kehittää toimintaa eli arvon tuottamista, luottamuksen rakentamista ja eettistä johtamista. Siis kykyä asettaa tavoitteita, johtaa niitä kohti ja palkita onnistumisista, sekä näyttää omalla esimerkillään, miten ihmisten halutaan töissä toimivan. Ja työntekijöiltä edellytetään, etteivät he pelkästään tiedä mitä pitää tehdä, vaan myös tekevät niin.
Tämä ei ole aina helppoa. Siksi voisikin olla hyvä, jos suhtautuisimme työhön samalla tavalla kuin mihin tahansa oppimisprosessiin. Tiedämme, että uuden taidon – vaikkapa polkupyöräilyn − opettelu edellyttää tinkimätöntä harjoittelua. Monta kertaa kaadumme ennen kuin opimme, mutta hammasta purren nousemme ylös ja jatkamme opettelua ilman elämää suurempia tunteita.
Voidaksemme olla parempia työyhteisöpyöräilijöitä, tarvitsemme rehtiä puhetta, palautetta ja ennen kaikkea tietoa omasta tavastamme toimia eri tilanteissa. Niinpä meidän kannattaisi suhtautua kaikkeen saamaamme palautteeseen innolla ja ilman arvolatauksia. Vahvuuksistaan on tärkeätä saada palautetta, mutta niin on myös siitä, mitä voisi vielä kehittää. On hyvä tietää, miten omat toimintamallimme vaikuttavat ihmisiin ympärillämme sekä itse työhön. Palautteen pohjalta on helpompi tunnistaa, mitä kannattaa jatkaa, että onnistuu jatkossakin.
Rehellinen peiliin katsominen, eli kaverin kuunteleminen, auttaa fokusoimaan olennaiseen ja harjoittelemaan sitkeästi. Aivan kuin opettelisi ajamaan polkupyörällä.
Ota yhteyttä meihin juuriharjaajiin ja vaihdetaan lisää ajatuksia palautteen antamisen ja saamisen tärkeydestä.
