Pihlajalinnan osavuosituloksen (2021, Q3) mukaan työterveyskäyntien analysointi osoittaa, että mielenterveyssyistä alkaneet sairauspoissaolopäivät tuhatta työntekijää kohden ovat kasvaneet 28 % edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvu on hurja. Samansuuntaista viestiä kuuluu myös muilta alan toimijoilta.
Työeläkejärjestelmälle työkyvyttömyyseläkkeiden kustannus on 1,8 miljardia euroa vuodessa. Sairauspoissaolojen kustannukset ovat niin ikään valtavat ja on arvioitu, että joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista. Lisäksi kustannuksiin on laskettava tekemättä (ja laskuttamatta) jäävän työn arvo, viivästyvät asiakasprojektit, seisahtuneet kehityshankkeet ja töissä olevien lisäkuormitus - sekä sen seurannaisvaikutukset.
Samaan aikaan on nähtävillä globaalisti historiallisen suuri irtisanoutumisten aalto. Moni työnantaja on nyt ihmeissään. Yhdysvalloissa ja Britanniassa irtisanoutumisaallosta puhutaan nimellä "Great Resignation". Mittakaava on suuri. Yhdysvaltain työvoimatilaston mukaan 4,3 miljoonaa amerikkalaista jätti työnsä elokuussa, mikä vastaa 2,9 % työvoimasta ja on ennätyksellisen korkea lukema. Britanniassa, jossa työmarkkinoilla on Brexitin jäljiltä isoja ongelmia, avointen työpaikkojen määrä nousi elokuussa historiallisen korkeaksi.
Mitä työmarkkinoilla oikein tapahtuu?
Olemme kuulleet loputtoman määrän tarinoita, joissa toistuu tunne siitä, ettei oikein tunne kuuluvansa porukkaan. Vielä vahvempi kokemus on, ettei ole yhteenkuuluvuuden tunnetta työnantajaa kohtaan. Työnantaja on eri puolella, ei samalla puolella. Suhde esihenkilöön on ohut tai olematon, ei ole tsemppausta, asioita ei kuulla aidosti, ollaan kiinnostuneita vain tuloksista. Myös itse työ voi tuntua merkityksettömältä, vaikka sama työ vielä muutama vuosi sitten olisi tuntunut innostavalta ja tärkeältä.
Kaikesta voisi syyttää pandemiaa. Useilla aloilla työn tekemisen tavat ovat muuttuneet pysyvästi. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, määrätäänkö työntekijät istumaan läppärinsä kanssa toimistolle, vai onko sallittua tehdä sama kotona. Kyse on syvällisemmästä työ- ja yrityskulttuurin tasosta.
Mitä pitäisi tehdä nyt, jotta huomenna ei harmittaisi?
Asioiden tekeminen etukäteen ja ennalta on lähes poikkeuksetta helpompaa kuin tilanteen korjaaminen, kun vahinko on jo tapahtunut. Mitä siis pitäisi nyt tehdä? Viimeistään nyt jokaisen johtajan pitää varmistaa, että esihenkilöt keskittyvät ihmisiin, eivät vain lukuihin ja tavoitteisiin. Hyvä kysymys on, miten varmistan, että ihmisillä, joiden kanssa työskentelen, on sellainen tunne, että olen heidän kanssaan samalla puolella. Miten kohtaan aidosti ja olen läsnä?
Oma kysymyksensä on, miten kohtaamme kasvokkain, eikä verkon yli. Millaisia tilanteita ja mahdollisuuksia luomme toimistolle, jotta paikalle olisi houkuttelevaa tulla? Millaisia käytäntöjä luomme kaikkien yhteisesti noudatettaviksi? Ja miten maksimoimme samalla sen, että asioista voidaan sopia tiimin kesken? Millä keinoin varmistamme, että toimistolle tulemisen yhteydessä pystytään tunnistamaan yhteisön energisoiva voima?
Avainasemassa on tässä tilanteessa esihenkilöiden tuki. Yhteinen keskustelu ja jäsennys johtamisfilosofiasta on tärkeää. Minkälaiseen johtamiseen me uskomme? Minkälainen johtaminen kasvattaa halua olla juuri meillä töissä? Ehkä sekin kysymys on hyvä kysyä, että miksi kukaan olisi meillä töissä? Aika rohkea asettelu, mutta se voi avata uusia näkökulmia ja oivalluksia työntekijäkokemukseen.
Itse ajattelen, että konttoreille alkaa olla jo kiire. Ei siksi, etteikö etätyötä voisi tehdä enemmän tai jopa kokoaikaisesti nyt ja jatkossa. Konttoreille on kiire siksi, ettei yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne täysin haihdu ja katoa.
-Erika Heiskanen
Partneri
Miksi Juuriharja?
Autamme asiakkaitamme rakentamaan johtamisen käytäntöjä ja kehittämään kyvykkyyksiä, joiden avulla toiminta selkiytyy ja sekä tuottavuus että hyvinvointi kasvavat yhä erinomaisemmiksi. Saatavilla ovat myös työkalut organisaatiokulttuurin johtamiseen ja kehittämiseen. Autamme laittamaan asiat oikeasti kuntoon ja miettimään asioita hieman pidemmälle, jolloin arki sujuu. Kokemus tuo ketteryyttä. Otathan rohkeasti yhteyttä!
