Viime keväänä pandemian pysäyttäessä koko maailman joillakin oli aikaa ja joillakin oli enemmän kiire kuin koskaan. Osalla oli paljon töitä ja osalla ei. Pandemian pahimmasta shokkivaiheesta on selvitty. Mitä nyt pitäisi tehdä?
Terveydenhuollossa oli hurjasti töitä. Monessa valtion toiminnossa sekä kuntien toiminnoissa oli hurjat määrät työtä, kun uusia lakeja kirjoitettiin ja toimintoja ja töitä uudelleen organisoitiin tilanteesta selviämiseksi. Käsittämättömän sujuvasti ihmiset siirtyivät ottamaan uusia vastuita ja tehtäviä. Hatunnoston paikka!
Joissakin yrityksissä myynti lähti lentoon ja toi kiirettä. Laajamittaisen etätyön organisointi tuotti melkeinpä ennennäkemättömän kehitysloikan moneen yritykseen. Joissakin organisaatioissa luotiin uusia liiketoimintamalleja ja jakelukanavia. Näimme huikeita innovaatioita, kuten ravintolaruoka kauppojen kylmäaltaisiin. Yksinkertainen oivallus, kun sitä nyt jälkikäteen ajattelee. Maskituotanto saatiin käyntiin ennätysajassa. Upeaa out-of-the-box ajattelua osoitti Suomalainen Kirjakauppa, joka solmi kumppanuuden Woltin jakelun kanssa. En tiedä, mitä nämä eri innovaatiot ovat tuottaneet taloudellisesti, mutta ne osoittivat kiistatta, että kekseliäisyyttä ja vauhtia löytyy, kun on pakko. Ja kun on kyvykkyyttä.
Mutta sitten. Joissakin organisaatioissa pyörittiin ympyrää, kun tilanne oli niin hämmentävä, pelottava ja ahdistava. Ei tiedetty, mitä oikein pitäisi tehdä. Tuntui, että mitään ei ole tehtävissä. Se on ymmärrettävää. Kukaan meistä ei ole kokenut vastaavaa aikaisemmin. Ei ollut käsikirjoitusta. Ei ohjeita. Ei prosesseja.
Moni huusi Suomen hallitusta apuun. Pitää saada ohjeet. Tarkat ohjeet. Ja tieto, miten kauan tämä kestää. Ja rahaa tilanteen yli elämiseen. Moni sellainenkin johtaja, joka normaalisti haastaa työtovereitaan itsenäiseen ajatteluun ja kritisoi niitä, joita pitää ohjata ja neuvoa “joka asiassa”, löysi itsensä huutamasta ohjeiden perään ja hallitusta apuun.
Eri toimialoja korona kohteli kovin eri tavalla. Lähityötä vaativat prosessit ja palvelut olivat joiltakin osin pahimman hädän alla ja liiketoiminta sekaannuksessa. Prosesseja ja nettipalveluja ei välttämättä oltu ehditty rakentaa tai osaamista kehittää, koska ne eivät olleet tuntuneet välttämättömiltä.
Me jokainen reagoimme itsellemme tyypillisellä tavalla. Reaktioomme vaikutti vahvasti myös se, miten turvassa tai turvattomia me koimme olevamme, sekä taloudellisesti että terveytemme näkökulmasta. Ja läheistemme terveyden. Hätä kulman takana väijyvästä konkurssista tai läheisen menettämisestä saa kenet tahansa ahdistumaan.
Meni kevääsi niin tai näin, kuormittavaa se oli meille kaikille. Toivottavasti voit nyt hyvin.
Nyt suuntaamme kohti syksyn sateita, joulua, vuotta 2021. Ja vuosi 2050 on jo lähempänä kuin 1990.
Mitä sinä tekisit nyt, että nuo tulevat ajankohdat olisivat parempia kuin kevät 2020?
Miten olet itse valmiimpi, kyvykkäämpi ja ketterämpi?
Ja miten tuet organisaatiotasi olemaan tulevaisuuden kestävä, future proof, kuten nykyään tavataan sanoa?
Tulevaisuus ei mene ohi, se tulee vastaan. Vain kehittämällä kehityt. Pirauta tai laita viestiä, niin tehdään yhdessä.
