Toivo on koetuksella. Ilmastonmuutos on edennyt ennakoitua nopeammin, Euroopassa on sota, pandemian aikainen eristys näkyy nyt mielenterveyden ongelmina ja yhteisöllisyyden kokemuksen murentumisena, geopoliittinen tilanne ja suurvaltojen liikahdukset pelottavat, sekin epäilyttää riittääkö eläkettä joskus aikanaan itselle. Huolien lista on pitkä.
Toivoa koetellaan
Onko toivoa paremmasta huomisesta omalla kohdalla? Ei löydy omaa merkitystä, tarkoitusta, roolia maailmassa. Tai se on hukkunut matkan varrella. Voimattomuuden kokemus haasteiden edessä on ehkä nakertanut sen. Vihapuheen lisääntyminen on saanut kokemaan epätoivoa ja ulkopuolisuutta. Tai jatkuva puhe talouden haasteista on nakertanut luottamusta oman talouden paremmasta huomisesta.
Enemmistö organisaatioista, työnantajista, on lähtenyt kirkastamaan omaa rooliaan nykytodellisuudessa ja erityisesti suhteessa tulevaisuuden visioonsa ja tavoitteisiinsa. Mitä me haluamme saada aikaan? Minkä puolesta me olemme? Havahtuminen on ymmärrettävää sekä työnantajamaineen, markkinan että tulevan lainsäädännön kannalta. EU-taksonomia vauhdittaa ajattelua sekin.
Miksi toivoon pitäisi kiinnittää erityistä huomiota?
Toivon olemassa olo mahdollistaa paremman tulevaisuuden haluamisen, sen uskomisen, että parempi tulevaisuus on mahdollinen. Toivo myös auttaa tekemään vaikeasta tilanteesta siedettävämmän, ja parantaa elämänlaatua käytännössä, koska usko parempaan tulevaisuuteen motivoi ryhtymään toimiin tilanteen parantamiseksi. Toivo vähentää avuttomuuden tunnetta, lisää onnellisuutta, vähentää stressiä ja parantaa elämänlaatuamme. Toivo siis lisää toimijuutta.
Miten toivoa vahvistetaan ja ylläpidetään?
Kun organisaatio tai osa sen jäsenistä hukkaa toivonsa, se voi johtaa heikkenevään kierteeseen. On kriittisen tärkeää, että johto on toiveikas, näkee mahdollisuuksia ja tunnistaa onnistumisia, sekä kommunikoi niistä aktiivisesti. Tarvitsemme yleistä toiveikkuutta, joten on luotava myös uskottavaa kuvaa tulevaisuudesta yleisesti, ei yksin organisaation tulevaisuudesta. On hyvä kiinnittää huomiota omaan puheeseen.
Positiivinen puhe tulevaisuudesta luo ympäristöönsä toiveikkuutta. En tarkoita nyt epäuskottavaa, ylitsevuotavaa höttöön perustuvaa maalailua tai vakuuttelua. Tarkoitan rehellistä puhetta nykytilasta ja keinoista eli tekemisestä tilanteen parantamiseksi. Toivon vahvistamiseen ja ylläpitämiseen liittyy aina realistinen kuva nykytilasta ja uskottavat askeleet siitä eteenpäin.
Myös ympäröivän maailman ja yhteiskunnan paremmaksi rakentaminen on tullut johdon agendalle pysyvästi. Enää ei riitä, että huomiota saa vain organisaation sisäiset valinnat ja tavoitteet. On tärkeää rakentaa toivoa laajemmin, koska oma henkilöstö, omat asiakkaat, alihankkijat, myyjät, toimittajat ja kaikki muutkin elävät tässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Rakennetaan toivoa paremmasta maailmasta.
Kuinka teillä rakennetaan toivon ilmapiiriä? Ota meihin juuriharjaajiin yhteyttä - sparraamme ja autamme mielellämme.
- Erika Heiskanen
tj., partner
