”Ei ollut mitään mahdollisuuksia tänään voittaa. Tuomari oli niin huono ja kaikki tuomiot meni mua vastaan.” ”Pieni kaukalo vaikeutti meidän hyökkäyspeliä ratkaisevasti.” ”Tuuli oli tänään meitä vastaan.” ”Aurinko paistoi silmään juuri pahassa kohdassa.” ”Tällaista kotiinpäinvetoa en ole nähnyt ikinä ennen.” ”Kenttä oli tosi liukas.” ”Sade tuli meidän kannalta juuri väärään aikaan.”
Urheilijoiden suusta ryöpsähtää pettymyksen hetkellä usein kommentteja, jotka kuulostavat tunnekuohussa sylkäistyiltä ajattelemattomilta aivopieruilta. Yllä olevat, täysin fiktiiviset kommentit kertovat sanojastaan kuitenkin enemmän kuin heti ymmärrämme – tai urheilija ymmärtää.
Julian Rotter esitteli jo 60-luvulla teorian hallintakäsityksestä (Locus of Control), joka kertoo ihmisen suhtautumisesta omassa elämässään tapahtuviin asioihin, onnistumisiin tai epäonnistumisiin. Jos ihminen uskoo, että toiminnan lopputulos on enimmäkseen riippuvainen hänen omasta toiminnastaan, niin hänellä on sisäinen hallintakäsitys. Jos ihminen uskoo, että toiminnan lopputulos riippuu voimista, jotka ovat hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella, niin hänellä on ulkoinen hallintakäsitys. Kaikki ihmiset sijoittuvat johonkin kohtaan tätä jatkumoa.
Hallintakäsitys sijoitettuna urheilukontekstiin (vrt. organisaatiokonteksti) havainnollistaa asian ehkä parhaiten. Mustavalkoisesti katsottuna urheilussa on vain voittajia ja häviäjiä – onnistumisia ja epäonnistumisia. Niistä voi syyttää joko itseä tai ulkoisia asioita. Joillain käy säkä, tai kohtalo puuttuu peliin – toiset ovat tehneet optimisuorituksen, tai epäonnistuneet mielestään surkeasti.
Tutkimuksen mukaan sisäisen hallintakäsityksen omaavat ihmiset mm. tekevät paljon töitä kehittääkseen osaamistaan ja kykyjään, ovat uteliaita ja haluavat selvittää, miksi asiat menivät niin kuin ne menivät. Jos urheilijan/johtajan mielestä ulkoiset asiat vaikuttivat ratkaisevasti esimerkiksi epäonnistuneeseen otteluun/projektiin, niin huomio kääntyy pois siitä, mitä olisi voitu tehdä eri tavalla. Oppimista ei tapahdu ja samojen virheiden toistamisen todennäköisyys lisääntyy. Sama pätee myös onnistumisiin, niistä voi usein oppia jopa enemmän.
Omaa sisäistä hallintakäsitystä on mahdollista kehittää. Aseta itsellesi tavoitteita ja pyri huomaamaan, miten kontrolloit elämäsi tapahtumia, kun työskentelet näiden tavoitteiden eteen. Huomaa myös se, miten ”puhut itsellesi” – joko ääneen tai mielessäsi. Kun kuulet sanovasi asioita kuten ”minulla ei ollut mahdollisuuksia” tai ”en olisi pystynyt tekemään mitään”, tai mitä tahansa kirjoituksen alun lainauksista, niin mieti uudelleen. Muistuta itseäsi, että sinulla on itse asiassa lähes aina mahdollisuus vaikuttaa asioihin, edes jotenkin. On oma valintasi, käytätkö tämän mahdollisuuden vai et.
