Kasvua, kilpailukyvyn parantamista, uusia innovointeja ja toimintatapoja haetaan suomalaisissa organisaatioissa tuskaisesti. Ympärillä vellova EU-alueen talouskriisi ja epävarmuus lisäävät vaikeuskerrointa. Epävarmassa tilanteessa toimintaa tehostetaan, riskinottoa kartetaan ja pyritään pelaamaan varman päälle. Tämä heijastuu myös henkilövalintoihin.
Korkeakoulututkinnon suorittaneita oli heinäkuun lopussa työttömänä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Onko meillä kansakuntana varaa ensin kouluttaa ja sitten jättää osaamispotentiaali käyttämättä?
Aktiivisesti uutta työtä hakevien kanssa keskustellessa törmää termiin “ylipätevä”. Tämä kuvaa sitä, miten monessa organisaatiossa ajatellaan henkilön tulevan hoitamaan yhtä pientä ruutua isossa tilkkutäkissä ja tiettynä hetkenä. Mistä uusia innovointeja syntyy, jos kaikki nyhertävät omaa ruutuansa. Ajatellaanko henkilövalintoja tehdessä liian lyhytnäköisesti? Vaikka nyt valittavan henkilön kaikelle osaamiselle ei ole käyttöä, niin mikä on tarve tulevaisuudessa?
Kuulin juuri tarinan henkilöltä, joka haki julkishallinnon puolelle. Hän täytti kaikki muut kriteerit kirkkaasti, mutta aikaisempi kokemus julkishallinnosta uupui. Ei tullut valituksi. Minkä takia julkishallinnon organisaatiot tätä kokemusta hakevat? Sitähän heillä jo on. Luulisi enemmänkin olevan tarvetta isoja muutoksia yksityissektorilla läpivieneille muutosjohtajille, asiakkuusprosessien kehittäjille, sähköisten asiakaspalveluiden suunnittelijoille ja toteuttajille.
Kotimarkkinat ovat pienet. Suomalaisyritykset haluavat kansainvälistyä. Ei-suomea äidinkielenään puhuvan, korkeasti koulutetun henkilön on vaikea löytää koulutustaan vastaavia tehtäviä Suomessa. Usein valintatilanteessa vaaka kallistuu äidinkielenään suomea puhuvaan. “Työyhteisössä on hankalaa, jos joutuu käymään läpi asioita englanniksi” -selityksiin törmää. Ei-suomenkielisen palkkaaminenhan voisi toimia kielikylpynä ja kulttuurikoulutuksena koko työyhteisölle.
Yksityisen puolen siivoustalkoot lähtivät muutama vuosi sitten käyntiin ja tahti jatkuu. Siivotaan yli 45-vuotiaat nurkista pois joko vapaaehtoisten tai ei niin vapaaehtoisten pakettien turvin. Osa siivouksista on varmasti ihan aiheellisia. Tämä suuntaus on kuitenkin saanut aikaan ikävän kategorisoinnin. Yli 45-vuotiaiden, uutta työtä hakevien joukko on hyvin kirjava. Henkilöä valittaessa kannattaisi kiinnittää huomiota työnhakijan osaamiseen, motivaatioon ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Ikä on vain numero.
Nyt meillä on mahdollisuus satsata tulevaisuuteen - rohkeutta peliin päätöksentekijät!
Tiina Salminen
Kirjoittaja on KTM, joka työskentelee yrittäjänä omassa Find Right Oy:ssä ja yhteistyössä kansainvälisen SAM Headhuntingin kanssa suorahauissa ja HR-konsultoinnissa.
