Keskustelimme valmennusryhmän kanssa integriteetistä. Siitä, millaiset asiat vaikuttavat omaan suoraselkäisyyteemme ja rehellisyyteemme. Jokaisen meistä oli helppo tunnistaa useitakin nk. integriteetin murentajia omassa työelämässään. Jollekin oli tyypillistä takertua mustavalkoisesti pilkkuihin ja annettuihin ohjeisiin, joku tunnusti olevansa aika ajoin selkeä opportunisti, joku puolestaan oivalsi piiloutuvansa vastuuta muiden selän taakse: "en minä muuten, mutta kun johtoryhmässä näin päätettiin…"
Integriteetti on linjakkuutta omien tekojensa, sanojensa, ajatustensa ja tahtonsa suhteen. Kun niiden välillä on ristiriitaa, integriteetti kärsii. Inhimillistä on, että täydellistä linjakkuutta emme tavoita kovinkaan usein, hyvistä aikomuksistamme huolimatta. Tästä meidän oli valmennusryhmässä helppo olla yhtä mieltä.
Kivuliain havainto keskustelussamme oli siinä kohden, kun mietimme miten toimimme huomatessamme oman linjattomuutemme. Kun hyvistä aikeistamme huolimatta päädymme toimimaan integriteettimme vastaisesti, meitä hävettää. "Olisin halunnut tehdä oikein, mutta teinkin väärin." Ja jos joku huomaa sen, saati huomauttaa siitä, meitä hävettää vielä enemmän. Ja paradoksaalista on, että hävetessämme tekoamme päädymme kaiken lisäksi psyykkisen defenssimekanismimme kautta puolustamaan sitä muiden edessä. Toisin sanoen, oma psyykemme vahvistaa linjattomuuttamme pyrkiessään suojelemaan meitä häpeän musertavalta tunteelta… Integristi toimiminen vaatii aikamoista mielen ponnistelua.
Yksissä tuumin totesimme, että linjakkuuteen on siis pyrittävä sisukkaasti - etenkin silloin kun hävettää.
- Jari
