Ensimmäinen askel kohti henkilökohtaista eettistä johtajuutta on herkistää omaa tietoisuuttaan eettisille kysymyksille. Tämän taidon harjaannuttaminen on keskeisimpiä - ja pitkäkestoisimpia - kehittämiskohteita eettisen johtamisen coachingissa ja Operaatio Juuriharja -valmennuksessamme.
Tyypillisesti kehitysprosessi etenee siten, että yhdessä johtajan kanssa tunnistetaan jo tapahtuneissa tilanteissa piilleitä eettisiä ulottuvuuksia. Tämän jälkeen johtaja pyrkii näkemään niitä omassa arjessaan. Alkuun käy usein niin, että johtaja huomaa vasta jälkikäteen, tilanteen jo mentyä, että olisi ollut syytä pysähtyä pohtimaan siinä ollutta eettistä kysymystä. Havainnointiherkkyyttä työstettäessä johtajan eettinen tietoisuus kasvaa hiljalleen ja lopulta hän kykenee näkemään eettisiä kysymyksiä jo etukäteen - ja näin ollen huomioimaan hyvissä ajoin tilanteeseen liittyvät eettisyyden eri näkökulmat.
Kuten sanottua, prosessi on pitkä ja työläs, tietoisuuden herkistyminen vaatii sitkeyttä ja nöyryyttäkin. Lopputulos on kuitenkin johtajalle palkitseva, sillä ennakointi säästää valtavasti aikaa ja energiaa verrattuna tilanteiden jälkikäteiseen paikkailuun.
Näin siis yksittäisen johtajan kehittymisessä. Entäpä jos haluamme kehittää organisaation kykyä havaita eettisiä kysymyksiä? Mitä voisi olla organisaation eettinen tietoisuus ja havainnointiherkkyys?
Millaisia mittareita organisaation tulisi virittää oman eettisyytensä arviointiin? Miten mittareiden tuottamaa tietoa hyödynnetään organisaation eettisyyden ohjaamiseen ja kehittämiseen?
Erityisen kiinnostavaa on luoda sellaisia rakenteita ja käytäntöjä, jotka auttavat havaitsemaan eettiset kysymykset nimenomaan etukäteen eikä peräpeilin kautta? Aivan kuten yksittäisen johtajan havainnointiherkkyys automatisoituu ja tavallaan "aikaistuu".
Isoja kysymyksiä, joihin ei nähdäkseni ole ainakaan Suomessa löydetty monessakaan organisaatiossa kirkkaita vastauksia. Liiketoimintalähtöisyys ja kulttuurin vahvistaminen lienevät hyviä avainsanoja vastauksia hahmoteltaessa...
