Ostajan rooli on tosi haastava - ainakin eettisen ostajan.
On ensinnäkin tosi haastavaa saada ”oikeaa” tietoa siitä, mikä tuote on saatavilla aidosti eettisen tuotanto- ja toimitusketjun kautta. Perustavanlaatuinen kysymys olisi myös, mikä toimitusketjun eettisyydessä kenenkin mielestä edes on eettistä? Onko esim. eettistä ostaa tuotteita, joilla on jonkinlainen vastuullisuuteen kytkeytyvä sertifikaatti? Jos sertifikaatin ansaitseminen on tarkoittanut tuotannon alkuperämaan ihmisten työolojen näennäistä parantamista, mutta todellisuudessa tilanne onkin se, että ko. tehtaan henkilöstö yhteistuumin huijaa auditoijia palatakseen taas entisiin käytäntöihinsä, onko mitään hyvää saavutettu? Tai jos tehdastyöläisen minimipalkka on nostettu länsimaisen kuluttajan omatunnon puhdistamiseksi tasolle, joka paikallisessa vertailussa päihittää korkeastikin koulutettujen henkilöiden palkkatason, ja tämä johtaa siihen, etteivät ihmiset halua käydä koulua, voidaanko puhua eettisestä ostamisesta?
Ostajan rooli tarjoaa myös valtaa, joka tunnetusti juovuttaa ihmisen huomaamattomankin helposti. ”Olen asiakas ja siksi on ok toimia näin” – on tyypillinen valhe itselle, jolla perustellaan omaa huonoa käytöstä. Myyjiä voidaan kyykyttää omassa vallanhuurteessa ja sitten nähdään tämä jotenkin hyvänä asiana. On imartelevaa, kun moni haluaa olla mieliksi. Silloin syntyy helposti illuusio omasta erityisyydestä. Jos ostajille on asetettu organisaationsa kustannusten alentamiseen liittyviä tulostavoitteita ja samaan aikaan on roolin tarjoamaa valtaa kyykyttää myyjiä, murtuu monen integriteetti.
Kun julkista tarjouspyyntöä lähetetään viimeisinä päivinä ennen kesäloman alkua, ei varmaankaan tulla ajatelleeksi, miten itsekästä se on. Silloinhan käytännössä tullaan polttaneeksi jonkun toisen kesälomat. Itselle on tietenkin kätevää, kun voi lähteä pöytä puhtaana lomille ja palata rentoutuneena tarjousten odottaessa nätissä nipussa pöydällä.
Ostajan roolissa organisaatiossa työskentelevän vastuulla on tehdä päätöksiä koko organisaation hyväksi. Erityisesti tästä syystä en todellakaan kadehdi ostajan roolia. Tehdäkseen hyviä päätöksiä pitäisi olla asiantuntija niin monessa asiassa, ettei se tunnu mahdolliselta. Luottamukseen perustuvat toimittajasuhteet ovat siksi arvokkaita. Kun mahdollisimman monessa kriittisessä asiassa tarvittava toimittaja on luotettava asiantuntija, joka auttaa hyvän päätöksen tekemisessä, voi ostajankin arki olla edes jossain määrin siedettävää.
