Kuuden tiukan työpäivän jälkeen koitti vapaapäivä ja tilaisuus olla hetken verran turisti. Ryhmäläiset päättivät ottaa tilaisuudesta kaiken irti ja suuntasivat auringonnousun siivittämänä Windhoekista pohjoiseen katsomaan villieläimiä.
Iltapäivällä me vetäjät kohtasimme innostuneen ryhmän Arts and Crafts Centressä. Sarvikuonot ja kirahvit oli bongattu monien antilooppien ja pahkasikojen lisäksi. Johtamiseen liittyviä huomioita ja pohdintoja oli tehty vapaapäivänäkin. Se kertoo toisaalta, miten vaikea on irrottautua prosessista edes hetkeksi ja samalla myös siitä, miten motivoituneita kaikki ovat.
Arts and Crafts Centressä tehtiin paljon ostoksia ja voi olla, että jokin päätyy tuliaiseksikin! Keskuksessa olisi voinut viettää tuntikausia ja moni totesikin palaavansa keskukseen vielä matkamme lopussa.
Keskuksen kahvilassa tarjoilija tunnisti joukon oranssipaitaisiksi eettisen johtamisen valmennusryhmäksi, joka oli laittanut tuulemaan PEACE Centren pihamaalla. Juttu New Era –lehdessä oli johtolanka jäljillemme.
Me vetäjät emme myöskään malttaneet vain levätä. Keskustelimme PEACEn johtajan kanssa Juuriharja-kokemuksesta heidän näkökulmastaan ja saimme rutkasti positiivista palautetta. Työmme on PEACEn toiminnan näkökulmasta todella tärkeää ja mahdollistaa monia asioita. Lisäksi olimme toimineet arvostavasti ja kunnioittavasti. Palaute lämmitti sydäntä.
Kävimme lisäksi tutustumassa lähemmin Katuturan (epävirallinen asuinalue eli slummikaupunginosa) yhteen päiväkotiin. Tavoite oli kahtalainen: voisiko päiväkoti jossakin kohtaa toimia Juuriharjan työkohteena ja voisimmeko me psykologeina jollakin tavalla auttaa heitä välittömästi.
Lasten olot olivat kurjat ja likaiset. Varojen puutteen vuoksi lapset eivät saa vettä eikä ruokaa koko päivänä. Muutaman neliön aaltopeltihökkelissä on hoidossa 52 lasta. Näky veti hiljaiseksi. Päädyimme käytännön tason auttamiseen ja hankimme päiväkotiin kaasupullon ruoanlaittoa varten sekä materiaaleja aurinkosuojaa varten.
Ilta kului rattoisasti lähetystön kutsuilla keskustellen paikallisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Esille nousi myös samankaltaisuudet Namibian ja Suomen historioissa ja sisällissodan jättämät haavat. Täällä trauma on vielä tuore ja vaikuttaa hyvin voimakkaasti arkeen.
Iltapäivällä me vetäjät kohtasimme innostuneen ryhmän Arts and Crafts Centressä. Sarvikuonot ja kirahvit oli bongattu monien antilooppien ja pahkasikojen lisäksi. Johtamiseen liittyviä huomioita ja pohdintoja oli tehty vapaapäivänäkin. Se kertoo toisaalta, miten vaikea on irrottautua prosessista edes hetkeksi ja samalla myös siitä, miten motivoituneita kaikki ovat.
Arts and Crafts Centressä tehtiin paljon ostoksia ja voi olla, että jokin päätyy tuliaiseksikin! Keskuksessa olisi voinut viettää tuntikausia ja moni totesikin palaavansa keskukseen vielä matkamme lopussa.
Keskuksen kahvilassa tarjoilija tunnisti joukon oranssipaitaisiksi eettisen johtamisen valmennusryhmäksi, joka oli laittanut tuulemaan PEACE Centren pihamaalla. Juttu New Era –lehdessä oli johtolanka jäljillemme.
Me vetäjät emme myöskään malttaneet vain levätä. Keskustelimme PEACEn johtajan kanssa Juuriharja-kokemuksesta heidän näkökulmastaan ja saimme rutkasti positiivista palautetta. Työmme on PEACEn toiminnan näkökulmasta todella tärkeää ja mahdollistaa monia asioita. Lisäksi olimme toimineet arvostavasti ja kunnioittavasti. Palaute lämmitti sydäntä.
Kävimme lisäksi tutustumassa lähemmin Katuturan (epävirallinen asuinalue eli slummikaupunginosa) yhteen päiväkotiin. Tavoite oli kahtalainen: voisiko päiväkoti jossakin kohtaa toimia Juuriharjan työkohteena ja voisimmeko me psykologeina jollakin tavalla auttaa heitä välittömästi.
Lasten olot olivat kurjat ja likaiset. Varojen puutteen vuoksi lapset eivät saa vettä eikä ruokaa koko päivänä. Muutaman neliön aaltopeltihökkelissä on hoidossa 52 lasta. Näky veti hiljaiseksi. Päädyimme käytännön tason auttamiseen ja hankimme päiväkotiin kaasupullon ruoanlaittoa varten sekä materiaaleja aurinkosuojaa varten.
Ilta kului rattoisasti lähetystön kutsuilla keskustellen paikallisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Esille nousi myös samankaltaisuudet Namibian ja Suomen historioissa ja sisällissodan jättämät haavat. Täällä trauma on vielä tuore ja vaikuttaa hyvin voimakkaasti arkeen.
