Pitkä lentomatka on takana ja arki edessä. On jotenkin hiljainen olo. Kokemus tuntuu niin suurelta, ettei se mahdu suusta ulos. Kenties se ei mahdu vielä kokonaisena edes päähän, on vasta sydämessä matkalla ylöspäin.
Monet oivallukset ja laventunut ymmärrys hakevat tietään ulos meistä, kohti toimintaa ja tekemistä. Sopivan otteen etsiminen ja löytäminen vie aikaa meiltä kaikilta, toivottavasti ympäristömme on kärsivällinen. Voi olla, että matkakertomuksenkin saaminen meiltä kestää, kun sopivia sanoja ei tunnu heti löytyvän. Jotenkin tuntuu, että sanavalinta on joko latistava tai naivi, liian pieni tai liian suuri.
Väistämätöntä on, että jotakin täältä pesee. Odota rauhassa, annamme itsestämme kyllä.
