Kokoonnuimme maaliskuun puolessa välissä takaisin alkupisteeseen, Rymättylän Herrankukkaroon, kertaamaan kokemuksiamme, vaihtamaan havaintojamme arjesta sekä kiteyttämään oppimaamme. Tunnelma oli lämmin, oli mukava nähdä muita taas muutaman viikon tauon jälkeen. Kuukausi matkajakson ja viimeisen jakson välissä tuntui sopivalta ajalta: prosessi jatkui yhä, päällimmäiset oli ehtinyt testata käytännössä.
Kävimme läpi kaikki valmennuspäivät siihen mennessä, kertasimme kokemuksia ja vedimme yhteen saamiamme opetuksia. Mikä oli itse kullekin ollut merkityksellisintä, mitä oli itsestään oppinut?
Ennen viimeistä jaksoa oli taas lukemista, yksi liike-elämän etiikkaa käsittelevä teos jokaisella ruodittavana ja pohdittavana. Erityistä huomiota sai William Damonin kirja, jossa eettistä liiketoimintaa pidettiin onnistumisen ja menestymisen edellytyksenä.
Ajatus on tuttu monen viitekehyksen kautta, aina hieman eri tavoin muotoiltuna. Tutuin meille lienee sananlasku ”Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.” Asiakas, joka saa hyvää ja laadukasta palvelua, palaa aina uudelleen. Työntekijä, jota johdetaan ja kohdellaan kaikin puolin reilusti, tekee työssä parhaansa. Oikeudenmukainen, hedelmällinen yhteistyö saa alihankkijat pyrkimään parhaaseensa yhteisen menestymisen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.
Tärkeä osa prosessin sulkeutumista oli iltapäivän coaching-kävelyt. Palasimme henkilökohtaisiin kehittymistavoitteisiin vielä kerran kävellen jo tuttua reittiä Herrankukkaron ympäristössä. Mikä olikaan itsekullakin se polttava kysymys oman eettisen johtamisen suhteen? Millaisia vastauksia siihen kysymykseen löytyi? Millaiset asiat nyt tuntuvat tärkeimmiltä? Tällaisten pohdintojen kautta sulketui henkilökohtaisten tavoitteiden ympyrä.
Viimeisen päivän viimeisenä harjoituksena teimme vielä yhden palautetehtävän: jokainen osallistuja sai jokaiselta henkilökohtaisen kiitoksen. Vaikka olimme useaan kertaan matkan varrella todenneet ryhmän vahvuudeksi juuri sen jäsenten erilaisuuden, oli pysähdyttävää kuulla, kuinka vahva kokemus jokaisella oli muiden panoksesta omaan oppimiseensa. Kiitoksia jaettiin avokätisesti monesta aiheesta: niin provosoimisesta ja haastamisesta, huolenpidosta ja kannattamisesta kuin heittäytymisestä ja aitoudesta. Ja kaikki osui myös kohdalleen.
Varsinainen valmennus siis on päättynyt, mutta prosessi jatkuu. Juuriharja-joukko on sopinut jo seuraavan tapaamisensa toukokuulle, jolloin yhteinen tarina taas jatkuu. Sitä ennen kukin soveltaa muuntuneita ajatuksiaan omaan johtamiseensa ja organisaatioonsa. Tukenaan heillä on tiivis ja tiukasti kokonaisvaltaiseen eettiseen ajatteluun sitoutunut Juuriharjakollegio.
