Palasin parisen viikkoa sitten pitkältä sapatilta takaisin työelämään. Vuorotteluvapailijan väljä mieli ja eteen tullut kiinnostava mahdollisuus johtivat siihen, että aloitinkin uudessa työpaikassa pitkän vapaan jälkeen. Jännä tilanne; Mistähän sitä aloittaisi? Ovatko aivoni päässeet viimeaikoina liiankin helpolla? Mitä kaikkea uutta saankaan oppia?
Viimeksi olen aloittanut uudessa yrityksessä ja tehtävässä kauan aikaa sitten. Niistä ensimmäisistä viikoista minulla on vain yksi vahva muistijälki. Nyt jo eläkkeellä oleva silloinen kollegani antoi minulle työelämäni tärkeimmän ohjeen: kuuntele kaikilla aisteillasi.
Kiinalainen kirjoitusmerkki kuuntelemisen taidolle koostuu neljästä eri osasta: korva, silmä, sydän ja jakamaton huomio. Jakamattomassa huomiossa ainakin minulla on vielä valtavasti tehtävää, vaikka sitä joka päivä harjoittelenkin.
Sapatin viime metreillä otin vielä äkkilähdön maailmalle. Työelämän aikataulukahleissahan se ei enää olisi niin helposti mahdollista, näin järkeilin. Olen siis keikkunut valveilla jet-lagin kourissa useammankin yön seudun. Silloin päässä pyörii kaikenlaista. Eräänä aamuyön tuntina päähäni pälkähti kysymys siitä, mikä on viimeisin uusi asia, mitä olen opetellut. Hetken aikaa mietittyäni minulle valkeni: ukuleleen soittoa. Mitähän tästäkin pitäisi ajatella? Ja mitä ihmettä ukuleleen soiton opettelulla on tekemistä uuden rakentamisessa?
Inspiroidu uudesta.
Löydä oma juttusi.
Hanki hyvä soitin.
Harjoittele.
Kuuntele parhaita osaajia ja matki aluksi heitä.
Tee virheitä ja opi jokaisesta.
Hanki hyvä opettaja.
Pyydä palautetta ja kuule se.
Soita, soita, soita ja löydä oma tyylisi.
Hommaa hyvä bändi ja harjoittele yhteissoittoa.
Vedä mieletön soolo! Ja varsinkin komppaa kavereiden sooloja.
PS. Tietääkö kukaan hyvää ukuleleen opettajaa?
