Operaatio Juuriharja 2009 -ryhmä starttasi Operaatiolle tuttuun tapaan Herrankukkarossa, Rymättylässä. Ryhmäläiset kohtasivat toisensa häkellyttävällä suoruudella ja rehellisyydellä. Asiaan mentiin itseä säästelemättä. Tämä avoin ja väistelemätön ote sai meidät valmentajat odottamaan seuraavalta jaksolta paljon.
Lähdimme valmennusohjelman keskimmäiselle lähijaksolle Namibiaan tiistai-iltapäivänä. Osa ryhmästä oli aloittanut matkansa jo huomattavasti aikaisemmin ehtiäkseen Helsinki-Vantaalle ajoissa. Lentokentällä meidän kohtasi urhea joukko lähdönselvityksen henkilöstöä, jotka opettelivat uutta atk-järjestelmää. Onneksemme meidän virkailijamme kärsivällisyys tai huumorintaju ei pettänyt missään kohtaa. Matka alkoi suotuisten tähtien alla!
Keskiviikkona saimme aamiaisen koneessa ja vatsat täynnä laskeuduimme Windhoekin, Namibian pääkaupungin lämpöön. Kaikki laukutkin löysivät perille. Meillä oli mukanamme kopiokone (-faksi-skanneri-tulostin), joka herätti viranomaisten mielenkiinnon ja saimme tutustua tulliviranomaisten työskentelyyn. Avoimuus ja ystävällisyys tuntuivat auttavan luomaan ymmärrystä ja pääsimme sujuvasti jatkamaan matkaamme kohti namibialaista arkea.
Maa, joka on ollut siirtomaana ensin Saksan alla ja sitten Etelä-Afrikan hallitsema, on joutunut käymään läpi apartheidin kaikki kurjuudet. Itsenäistymisestä on yhdeksäntoista vuotta, joten historia näkyy vielä monessa kohtaa arkea. Taloudellinen valta on valkoisilla ja poliittinen valta SWAPOlla, tasa-arvoisuuteen tähdätään virallisella tasolla, mutta tie ei ole helppo.
Meitä sykähdytti ensimmäisellä illallisella, että isäntäperhe ja työntekijät nauttivat yhteisen illallisen samassa tilassa kanssamme. Heitä oli neljä yhteensä ja heillä näytti olevan hyvä tunnelma ja hauskaakin yhdessä, vaikka kieltä emme ymmärtäneetkään. Pohdimme, että tässä olisi opittavaa palvelualalle Suomessakin. Tarina ei näin lyhyessä muodossa varmasti lukijalle täysin avaudu, mutta ehkä se on tarkoituksemmekin: miksi se oli meille merkityksellistä ja suosittelisimme sitä Suomeenkin käytännöksi?
Immanuel Lodgen henkilöstö illallisella
Koneessa nukutun yön jälkeen meillä oli urakka edessä: kommunikointia sinne ja tänne, vuokra-auton turvavyön korjaus, majapaikkaan asettuminen, tutustuminen emäntäorganisaatio People’s Education Assistance and Counselling for Empowerment (PEACE) -yhdistykseen sekä tulevaan työmaahan ja kaupungin edustajiin tutustuminen. Tämän lisäksi purimme matkan aikana tehdyn harjoituksen illalla ja ensimmäisen päivän johtajapari valmisteli strategiansa seuraavalle päivälle.
PEACEn johtaja Dr. Gudrun Kober (keskellä)
Ensimmäinen työmaapalaveri
