Operaatio Juuriharja on intensiivinen eettisen johtamisen valmennus, joka todella haastaa osallistujat miettimään oman toimintansa ja arkensa eettistä perustaa.
Ryhmä työskentelee kaksi viikkoa Namibiassa ja pääsee tiiviiseen kosketukseen omien johtamisen periaatteidensa kanssa. Namibiassa näemme arkista toimeentulon kamppailua lähempää kuin koskaan aikaisemmin. Väistämättä alkaa pohtia, mitä globalisaatio ja työllistyminen tarkoittaa.
Miten esimerkiksi pitäisi suhtautua tuotannon siirtämiseen pois Suomesta? Silloin irtisanotaan Suomessa, mutta työllistetään jossain toisaalla. Mikä on oikein, mikä väärin? Hyvä kysymys. Mistä näkökulmasta asiaa olisi syytä lähestyä?
Jari_Salo_20170402__DSC6856.jpg)
Huolenpidon etiikka
Olisiko Gilliganin huolenpidon etiikka hyvä lähtökohta? Kiinnittäisimme enemmän huomiota ihmissuhteisiin ja ihmisistä huolehtimiseen? Mutta kenestä keskittyisimme pitämään huolta?
Onko yrityksen omistajan pääoman tuotto ja elinkeino vai työntekijän asuntolaina tärkeämpi? Miten pidämme huolta irtisanotun lasten kenties muuttuneista harrastusmahdollisuuksista tai paikallisen kauppiaan menekin vaihtelusta? Käykö meillä mielessä vaikkapa kiinalaisen perheen hyvinvointi, kun äiti saa ensimmäisen työpaikan seudulle tulleessa pohjoismaisessa yrityksessä? Hmm. Huolenpidon etiikka ei taida ainakaan helposti tarjota ratkaisua.
Jari_Salo_20170402__DSC6866.jpg)
Hyve-etiikka
Entäpä hyve-etiikka? Hyveellinen ihminen toimii yhteiskunnan normien mukaan ja noudattaa lakeja. Tuotannon siirto maan rajojen ulkopuolelle ei sinänsä riko lakeja, mutta joidenkin mielestä yhteiskunnan normit voivat vähän venyä. Toisaalta kansakunnan menestys on myös siitä kiinni, mitä kotimainen pääoma tuottaa – tai on tuottamatta.
Hyveenä pidetään keskitietä kahden paheen välillä. Esimerkiksi rohkeus on pelkuruuden ja uhkarohkeuden välissä. Pelkuri ei ryhdy mihinkään tai kanna vastuuta teoistaan, uhkarohkea taas saattaa itsensä ja muut tarpeettomaan vaaraan. Onko tehtaan perustaminen vaikkapa Kiinaan uhkarohkeaa? Yksittäisen yrityksen kohdalla se voi olla, jos valmistautumista ei tehdä perusteellisesti. Tai voiko se olla myös pelkuruutta tai toisaalta rohkeutta?
Muita hyveitä ovat mm. lempeys, iloisuus, ystävällisyys ja oikeudenmukaisuus. Mitä ne antaisivat tähän pohdintaan?
Oma eettinen ajattelu ja sparrauskumppanit
Voisimme vielä kurkistaa deontologian eli velvollisuusetiikan tai teleologian eli seurausetiikan ikkunan kautta tuotannon siirron problematiikkaan. Rawlsin oikeudenmukaisuuden etiikka voisi sekin antaa mielenkiintoisia näkökulmia.
Onko kuitenkin niin, että etiikan eri koulukunnat eivät sellaisinaan tarjoa ratkaisua pulmaan tuotannon ulkomaille siirtämisen eettiseen dilemmaan? Väittäisimme jopa, että koulukunnat, joita on paljon muitakin, eivät ratkaise liike-elämän eettisiä pulmia.
Ilman omaa eettistä ajattelua ei koulukunnilla ole virkaa. Ajattelun apuna ja työkaluina toisen jäsentämä ajattelu toimii erinomaisesti. Sitä vastaan voi peilata omaa ajatuksenjuoksua ja kehittää eettistä oivalluskykyä.
Mitä mieltä itse olet, mitkä seikat vaikuttavat mihinkin? Mikä on oikein, mikä väärin ja minkä vuoksi?
Mikäli haluat kasvaa eettisenä johtajana, voit aloittaa Juuriharjan julkaisusta Miten johtaa eettisesti ja rohkeasti?
Mikäli kiinnostuit Operaatio Juuriharjasta, voit lukea siitä lisää täältä.
