Sain kunnian olla jäsenenä EBEN Suomi Ry:n yritysetiikan gradupalkinto 2016 arviointiraadissa valitsemassa parasta suomalaista yritysetiikkaa tarkastelevaa pro gradu -tutkielmaa.
Arvioitavia töitä oli neljä ja iloisen yllättyneenä voin todeta, että ne kaikki olivat erittäin ajankohtaisia, mielenkiintoisia ja laadukkaita. Raatimme oli vaativan tehtävän edessä valitessaan hyvistä parhaan. Yksimielinen päätöksemme oli palkita Jenni Purolan vastuullisuusraportoinnin olennaisuustarkastelua tutkiva työ: What really matters? Materiality disclosures in sustainability reporting practices.
Yhteiskuntavastuuraportointi on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisten yritysten vuotuisessa toiminnassa. Monen yrityksen kohdalla vastuullisuusajattelu jää kuitenkin ulkokohtaiseksi raportoinniksi, jossa organisaatio ei todella haasta itseään, vaan rakentaa enemmän tai vähemmän kaunisteltua kuvaa omasta vastuullisuudestaan. Suomalaisilta organisaatioilta uupuu strategista syvyyttä omassa eettisyyden ja vastuullisuuden näkökulmien pohdinnassa.
Jenni Purolan gradu ottaa erinomaisen otteen tästä haasteesta ja selvittää olennaisuus-käsitteen perimmäistä merkitystä vastuullisuuden kehittämisessä.
Olennaisuus-käsite tarkoittaa organisaation itsensä tekemää tarkastelua ja analyysia vastuullisuuden merkityksestä organisaation sidosryhmille ja sitä kautta organisaatiolle itselleen - ”Mikä meidän toimintamme vastuullisuudessa on meille ja ympäristöllemme olennaista?” Tyypillisin tapa tehdä olennaisuusmäärittelyä on laatia nk. olennaisuusmatriisi.
Purola tarkastelee Global100 indexin parhaita yrityksiä ja toteaa, että heidän olennaisuusmäärittelynsä varsin ohuita ja ettei niiden merkitystä vastuullisuusraportoinnille saati toiminnan vastuullisuuden kehittämiselle ole juurikaan mietitty. Suorastaan hämmentävä tulos oli, että suurelta osin yritykset raportoivat sellaisia asioita, joita he EIVÄT ole todenneet olennaisiksi.
Gradu haastaa yrityksiä miettimään, mikä merkitys vastuullisuudella on heidän toiminnassaan ja mitä he vastuullisuusraportoinnillaan oikeastaan tavoittelevat: todellista vastuullisuuden vahvistamista sidosryhmien näkökulmia huomioiden vai kiillotettua yrityskuvaa?
Jokaisen vastuullisuusraportointia tekevän yrityksen kannattaa lukea Purolan gradu ja avata uusia näkökulmia organisaationsa vastuullisuusajatteluun - ennen kuin joku sidosryhmistä tekee sen negatiivisella tavalla. Gradussa on useita erinomaisia jäsennyksiä, jotka sellaisenaan toimivat käytännön apuvälineinä. Purola mm. hahmottaa vastuullisuusajattelun kehyksiä, joiden avulla organisaatio voi tunnistaa oman vastuullisuusajattelunsa tyypilliset piirteet ja arvioida itselleen soveltuvaa kehityssuuntaa.
Tuore ja rohkea, vastuullisuusraportoinnin nykykäytäntöä haastava johtopäätös on myös Purolan kehotus luopua olennaisuusmatriisin käytöstä ja keskittyä sen sijaan olennaisuusmäärittelyn prosessiin ja sen huolelliseen kuvaamiseen.
Olin todella ilahtunut Purolan gradusta. Uskon, että mikäli yritykset rohkenevat haastaa omat olennaisuusmäärittelyn prosessinsa ja tavoitteensa, se hyvin todennäköisesti avaa aivan toisenlaisen näkökulman niiden nykyisen vastuullisuustoiminnan vahvuuksiin ja heikkouksiin. Ja siten mahdollistaa uudenlaisen kehittämisotteen ja –fokuksen. Silloin vastuullisuusraportoinnilla on väliä.
