Vastuullisuuraportointi on ollut jo pitkään osa monen yrityksen arkea, vaikka se on ollut laajalti vapaaehtoista. Vapaaehtoisten määrä ei ole ollut tyydyttävä ja nyt tilanne on muuttumassa. Pakollinen raportointi koskee jatkossa suuria yleisen edun kannalta merkittäviä yhtiöitä (listayhtiöt, luottolaitokset, vakuutusyhtiöt), joiden työntekijämäärä ylittää 500 henkeä joiden liikevaihto ylittää 40 miljoonaa euroa tai tase 20 miljoonaa euroa.
Raportoinnista ollaan oltu montaa mieltä. Kritiikin kärjet ovat osuneet mm. raportoinnin epämääräisyyteen, työläyteen ja raportointimallien kykenemättömyyteen nostaa esille kriittisimpiä kehittämistarpeita ja tunnistaa suurimpia erottautumisen ja kilpailuedun mahdollisuuksia. Raportoinnin syvin olemus on sekin hieman innostamaton: kun raportoidaan, katsotaan taaksepäin, peruutuspeiliin. Mitä iloa siitä on tulevaisuudelle?
Nämä kriitiikin aiheet on hyvä pitää mielessä, kun alkaa valmistautua raportointiin. Kun raportointia on pakko tehdä, miten siitä olisi myös merkittävää hyötyä liiketoiminnan kehittämiselle? On hyvä hetki pysähtyä johtoryhmässä miettimään toivottavasti tuorein silmin, mikä yrityksen toiminnassa on olennaista sekä riskien että mahdollisuuksien näkökulmasta? Miten olennaisuuksien tunnistaminen saadaan rutiiniksi tiedonkeruuseen raportoinnin taustalla? Miten tieto kiertää takaisin toiminnan kehittämiseen?
Erilaisia raportoinnin viitekehyksiä on maailmalla runsaasti. Jotta ensimetrien valinnoilla ei vielä tehtäisi liian pitkälle meneviä ja mahdollisesti tulevaisuudessa huonoksi osoittautuvia valintoja, kannattaa ainakin alkuun ottaa käyttöön laaja ja yleisesti käytössä oleva viitekehys, kuten GRI3 tai 4 sekä ISO26000.
Direktiivi on saatettava voimaan Suomessa 6.12.2016 mennessä. Raportointivelvoite tulisi näin ollen koskemaan aikaisintaan tilikautta 2017. Lisää TEM:n sivuilla:
https://www.tem.fi/yritykset/yhteiskuntavastuu/vastuullisuusraportointi
