Risto huokaisee nähdessään alkavan projektinsa A lopulliset pelaajanimitykset. Taas pitää tätä kivirekeä ryhtyä vetämään. Ei tunnu ihan reilulta. Joukossa onneksi muutama karaistunut luottopakki, joiden kanssa asiat saadaan kyllä sovittua ja etenemään. Risto varaa heti heidän kanssaan pikaisen palaverin. Ei tässä ole aikaa sen suurempiin aloitusseremonioihin ja tiimiytyksiin. Pahasti ollaan jo myöhässä lähtöviivalla. Juhlitaan sitten olan takaa, jos saadaan homma joskus maaliin ja rahapussin pohjalta löytyy vielä jotain jolla juhlia.
Yksinäisen projektipäällikön illanviettoa
Hiki nousee kainaloihin ja otsasuoni pullistuu kun miettii tätä järjetöntä työmäärää ja aikataulua. Muutaman illan puurtamisella aikataulutettu suunnitelma on kuitenkin kasassa. Se lähtee välittömästi asiakkaalle ja projektihenkilöstölle tiedoksi. Ja voi ei - ei kestä kuin minuutti, niin Tarja lähettää vastausviestinsä ja ihmettelee kun ei ole tiennyt etukäteen mitään koko projektista. No nytpä tietää. Kyllä täytyy ihmetellä, mitä se esimieskuntakin oikein touhuaa ja säätää kun täytyy tämäkin asia itse hoitaa.
Tarjan kanssa tulee taas varmasti vastaan samat hankaluudet kuin kaikissa edellisissäkin projektissa. Ei se vanha koira vaan opi, niin se on. Joka projektissa sama juttu, aivan liian myöhään tulee selittelemään, miksi aikataulu pettää. Ja ainahan se sillä pettää. Itkua sitten tuherretaan kun vähän hermostun siitä.
Pahin on kuitenkin Tuomas, joka väittää, että kaikki on kunnossa kunnes asiakastapaamisessa käy ilmi, että koko homma on ymmärretty ihan väärin. Näiden nuorten amatöörien kanssa se vasta onkin vaikeaa. Tuntuu, ettei yhtään osata ottaa vastuuta. Pitäisi panna ne johonkin projektihenkilöstökoulutukseen, kun eivät ole koulussa oppineet mitään. Matematiikaakaan ei ilmeisesti nykykoulussa opeteta, kun ihan yksinkertaisetkin laskennat pitää opettaa kädestä pitäen - eikä kerralla mene päähän vaikka kuinka huutaa.
Pitäisikö tehdä jotain toisin?
Lounastauolla Risto päättää hoitaa viestintä- ja motivointiasiat kerralla kuntoon ja istuutuu samaan pöytään Tarjan ja Tuomaksen kanssa. Ristolla on kuitenkin vaikeuksia saada suunvuoroa kun molemmat vain puhuivat kuinka mahtavaa työtä pääsevät tekemään projektissa B. Viime viikon kick-off -tilaisuuteen oltiin saatu asiakaskin mukaan kertomaan tavoitteistaan ja käyttäjien tarpeista. Olivat osallistuneet työskentelyyn ihan koko päivän ajan. Mitähän se projektijohtaja Antti näille oikein juottaa noissa ”demokratiakokouksissaan” - anteeksi työpajoissaan - kun tuntuva niin kauhean innostuneilta ja ylpeiltä työstään. Jostain syystä se on usein ollut juuri Antin projektitiimi, joka on pokannut pokaalin vuoden projektina.
Kahviautomaatilla Antti kehuu Tarjan ja Tuomaksen suurta panosta aloitustyöpajassa. Tarja oli kuulemma hankkinut hyvät lähtötiedot ja vetänyt laadukasta työskentelyä riskien arvioimisessa. Tuomas oli fasilitoinut osallistavan aikataulutustyöpajan. Jotain se Antti höpötti hankkeen missiosta, visiosta ja arvoistakin. Kuulosti jo vähän liian mahtipontiselta, mutta jotain tuon suuntaista työpajaa kai sitä voisi itsekin yrittää järjestää. Vai pitäisikö pyytää Tarjaa ja Tuomasta suunnittelemaan sitä? Se vain mietityttää, riittääkö budjetti tuollaiseen tiimiytykseen ja osallistamiseen kun pitää lisäksi ennakoida kaikki se työ, joka menee odotteluun, virheiden korjaamiseen ja massiivisiin seurantakokouksiin, joissa istutaan tuntikaudet ratkomassa yllättäviä ongelmia ja asiakasvalituksia.
Antti näyttää niin kadehdittavan rennolta ja tyyneltä, että jotain tekisi mieli kyllä tehdä itsekin toisin. Kynnys muutokseen on kuitenkin aika korkea. Osaako sitä enää uusia temppuja opetella? Ahdistaa ajatus itsestä noiden osallistavien ”lippulappuleikkien”, reflektiivisten arviointikeskusteluiden ja muiden yhteistyömenetelmien vetäjänä. Mitä, jos kaikki eivät lähdekään mukaan? Onneksi on sentään Tarja ja Tuomas, joille tätä voi delegoida. Ehkä voisi itsekin ottaa jonkun valmennuksen tässä avuksi, onhan tämä nyt kuitenkin aika iso askel, jos lähtee kokouksia vetämään ihan uusilla tavoilla.
Joko helpottaa Risto?
Eihän sitä ole pitkään aikaan ehtinyt missään ihmisten johtamiskoulutuksessakaan istumaan. Mitähän tämä eettinen johtaminenkin oikein tarkoittaa? Hyvä ja oikeudenmukainen ihmisten johtaminen näissä monimutkaisissa yhteistyökuvioissa, se on kyllä aikamoista trapetsitaiteilua ja luovimista. Pitää osata ennakoida seurauksia niin monien osapuolten näkökulmasta. Eikä näin niukoilla resursseilla enää riitä, että tulee yksittäisten luottopelaajien kanssa toimeen. Kaikki pitäisi saada antamaan parastaan, muuten ei onnistuta.
Niin, pitäisiköhän tätä pelaajajoukkoakin katsoa ihan uusin silmin? Onhan näissä kaikissa jotain… Auttaisi, jos olisi joku aika ja paikka miettiä tällaisiakin asioita. Vaikka yhdessä jonkun valmentajan ja toisten projektipäälliköiden kanssa. Samoja asioitahan meillä kaikilla pöydällämme on.
