Näemme, miten kyynel vierii projektikoordinaattorin poskille kun hän vastaanottaa esimieheltään epäoikeudenmukaista palautetta. Kuulemme kun projektipäällikön pään läpi suhahtaa pikajuna, kun kaikki näyttää kaatuvan päälle. Hymyilemme, kun toimitusjohtaja tsemppaa joukkojaan: Leijonat -95, kuka uskoi, minä uskoin. Ilon kautta!
Katsojien tunnetilat vaihtuvat – sympatiaa, empatiaa, epäuskoa. Eihän tämän näin voi mennä. Toisaalta mielessä pyörii ehkä ajatus; tätähän tämä on ollut meilläkin joskus. Tunnekokemus on vahva.
Valmennuksellista lyhytelokuvaa katsovat ihmiset samaistuvat aivan liian suuren taakan alla painiskelevaan yksinäiseen esimieheen, ihmetteleviin ja enemmän tai vähemmän hukassa oleviin tiimiläisiin tai tsemppausta yrittävään toimitusjohtajaan. He näkevät, mitä tehdään ja myös sen, mitä olisi pitänyt tehdä. Mikä oli se hetki, kun kaikki lähti kulkemaan väärään suuntaan?
Kun tilannetta alkaa purkaa valmennettavien kanssa on hämmästyttävää nähdä, miten tarkkoja huomioita ihmiset ovat tehneet. Vahva tunnekokemus herkistää aisteja ja tuo esille yllättäviäkin asioita. Ainakin muista ihmisistä. Ja kun uskaltaa katsoa riittävän tarkkaan; omasta itsestäkin.
JK Paasikivi sen jo tiesi: Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.
ArtSense ja Juuriharja yhteistyössä esittävät: Pomomissio - valmennuksellinen lyhytelokuva johtamisesta
