Viime vuonna voimaan tullut whistleblowingia koskeva EU-direktiivi saa aikaan kuhinaa organisaatioissa. YLE teki eilen asiasta uutisen.
Jutussa on muutama asiavirhe direktiivin sisällöstä, mutta suurin ongelma tekstissä on se, että puhutaan ilmiantokanavasta. Se ei ole hyvä lähtökohta.
Euroopassa on parin viime vuosikymmenen ajan keskusteltu siitä, miten voitaisiin suojella niitä henkilöitä, jotka tuovat päivänvaloon vakavia väärinkäytöksiä. Raadollinen tosiasia on, että ilmoittajia on uhattu pahoinpidellä ja jopa tappaa. Heidän työmahdollisuuksiaan on hankaloitettu tai jopa heidän uransa on yritetty kokonaan tuhota. Myös heidän läheisiään on uhkailtu.
Ilmoittajien suojelu on aiheuttanut myös vastustusta. Vastustajia on mm. huolettanut, että jos voi ilmoittaa anonyymisti, voi ilmoittaa mitä vain. Olemme nyt keskustelleet kymmenien organisaatioiden kanssa kanavan hankkimisesta. Meillä Juuriharjassa on siis tähän ratkaisu, First Whistle, jonka organisaatio voi hankkia itselleen palveluna (as a service) ja siten täyttää direktiivin vaatimukset. Joissakin keskusteluissa on noussut esille tämä sama huoli, että kanavaan saadaan jos jonkinlaisia ilmoituksia. Tai kanavan kautta osoitetaan tyytymättömyyttä organisaation käytäntöjä kohtaan.
Ilmoituskanavan tarkoitus on ensisijaisesti suojella ilmoittajaa ja siten turvata organisaatioiden tiedonsaanti väärinkäytöksistä, jotta niihin voidaan puuttua. Käytännön kokemuksena on, että riippuen organisaation kulttuurista, kanavaan saadaan eri tyyppisiä ilmoituksia ja myös hyvin eri määriä.
Hyvä uutinen on se, että tyytymättömyyden ilmaisu on harvoin yllätys organisaation johdolle ja jos on, on tärkeää saada sekin tieto, jotta tilanne voidaan selvittää. Selvitysprosessi on tällöin hyvin erilainen, kuin väärinkäytöstilanteessa.
Palaan tuohon kanavan nimeen. On huono lähtökohta kutsua kanavaa ilmiantokanavaksi. Painotamme tätä sen vuoksi, että negatiivinen nimi rakentaa negatiivista kulttuuria. Kyttäävää ja ilmiantoja pursuavaa kulttuuria on kokeiltu kokonaisten valtioiden toimesta, eikä siitä ole hyvää syntynyt. Innovatiivisuus, kokeilunhalu, oma-aloitteisuus ja vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen kärsivät negatiivisessa kulttuurissa, jolloin organisaation uudistuminen ja kilpailukyky rapistuvat.
Suosittelemme, että kanavaa kutsutaan ilmoituskanavaksi tai että sille mahdollisesti annetaan aivan oma nimi, kuten Destia on tehnyt. On tärkeää, että ilmoituskanavan ympärille määritellyt prosessit ja käytännöt, sekä ilmapiiri ovat rakentavat ja positiiviset, sekä luottamusta rakentavat ja ylläpitävät.
Pahantahtoisten ilmoitusten mahdollisuus on kuitenkin todellinen. Palaamme siihen toisessa blogissa.
Ole yhteydessä.
