”E” on tällä hetkellä ESG-kirjainkolmikon jättiläinen. Ympäristövallankumous ja vihreä siirtymä ovat nyt megatrendejä ja kyselyissäkin yrityksen listaavat usein ympäristön tärkeimmäksi vastuullisuustavoitteeksi. Ympäristövaikutuksia hallitaan yhteisten käytäntöjen, toimintalinjojen, innovaatioiden ja yhteistyön avulla.
E niin kuin Environment
ESG:n Governance-osio viittaa hyvään hallintoon. Social puolestaan merkitsee ihmisten hyvinvointiin liittyviä aiheita ja toimenpiteitä. Environment (ympäristö) taas kattaa niin luonnon ja sen monimuotoisuuden suojelun, kuin hiilijalanjäljen pienentämisenkin. Ilmasto ja luonnonsuojelu laitetaan molemmat ”E”:n alle.
ESG:n ”E” tuntuu monelle olevan se suosituin ja mieluisin kirjain. Ympäristö mielletään vastuullisuusaiheena mukavan suoraviivaisena ja vaikutuksia voidaan mitata numerodatalla. Jalanjäljen pienentämiseen tarvitaan kuitenkin olennaisina osasina myös ”S”:ää ja ”G”:tä.
Usein Social ja Environment laitetaan toisiinsa nähden kilpailevaan asemaan. Ne kuuluvat kuitenkin erottamattomasti yhteen. Ympäristön oletettua etuoikeusasemaa puolustetaan ympäristön itseisarvolla ja sillä, ettei esimerkiksi ihmisoikeuksille jää mitään puolustettavaa, jos ei ole planeettaa, jossa voi olla ihmiselämää. Tämä on täysin totta, mutta joskus keskusteluun eksyy ikävä whataboutismin maku. Ympäristöön keskittyminen ei voi olla syy jättää ihmisoikeuksia sortavia rakenteita paikalleen.
Usein myös unohtuu, että ihminenkin on eläin ja rakennettu ympäristö on luontokappaleen aikaansaannos siinä kuin linnunpesäkin. Luonnosta vieraantuminen lähtee jo siitä, että unohdamme ihmisen olevan osa luontoa.
E ja S ovat erottamattomia
Luonto on monen määritelmän mukaan ihmisoikeus. Suomen perustuslaissa esimerkiksi todetaan, että:
”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”
Erotuksena monien muiden perusoikeuksien muotoiluun, oikeus luontoon saatetaan esittää samaan aikaan oikeutena ja velvollisuutena. On selvää, että ihmisten hyvinvointi on sidottu vahvasti luonnon hyvinvointiin ja sen moninaisuuteen, ja että ihmisten käytös vaikuttaa vahvasti tuohon hyvinvointiin ja moninaisuuteen.
Ympäristöasioissa yksityisen puolen toiminnalla on valtavan paljon merkitystä ja siksi ”E”:n suosio on loistava asia. Monessa yrityksessä pohditaan nyt vihreän siirtymän toteuttamista ja monet ovat myös tehneet asian eteen paljon työtä. Ympäristöasioissa ja erityisesti kiertotalousajattelussa tarvitaan kuitenkin massiivista muutosta vanhanaikaiseen tapaan ajatella yrityskulttuuria, koska yhteistyö ja tiedon jakaminen ovat olennaisessa roolissa.
Entä se viherpesu?
Markkinointiviestinnässä ympäristöväitteitä käytetään usein edelleen hövelisti ja termi "viherpesu" nousi pinnalle hyvin pian mainonnan vastuullisuusbuumin vanavedessä. Myös FIBS ry:n tuore yritysvastuupulssi-kysely osoittaa, että luontoaiheita pidetään yleisesti tärkeinä, mutta toimenpiteet voivat jäädä vähäisiksi. FIBS:in kyselyyn vastanneet yritykset pitivät esimerkiksi luontokadon pysäyttämistä tärkeänä, mutta 84 % ei ollut asettanut ongelman eteen minkäänlaisia tavoitteita.
EU:n uusi kestävyysraportointidirektiivi tulee toivon mukaan jossain määrin muuttamaan tilannetta. Direktiivin näkyvänä ja eksplisiittisenä missiona on ollut torpata viherpesua, tekemällä raportoinnista määrämuotoista, digitaalista ja kolmannen osapuolen varmistamaa. Varmennettuihin raportointitietoihin olisi siis tarkoitus olla helppo pääsy. Tietenkin pelkkä raportointi on vasta tiedon luovuttamista. Asioiden kestävyysraportointi ei vielä tarkoita, että niitä edistettäisiin. Vaarana on, että myös yritykset, joiden vastuullisuustyö ja ympäristövaikutukset ovat kestämättömiä, saavat itselleen kuluttajien rahoja entiseen tahtiin kiinnostuksen puutteen vuoksi.
Kuinka kääntää ympäristön eteen tehtävä työ hyödyksi?
Käytännössä omien negatiivisten ympäristövaikutusten eli jalanjäljen pienentäminen ja positiivisten lisääminen eli kädenjäljen kasvattaminen, on yhdistelmä monenlaisia toimintoja. Numerodataa on mitattava ja kerättävä, mutta myös mm. organisaation kulttuuriin, rakenteisiin, strategiaan ja käytänteisiin on pistettävä työtä ja huomiota. Tarvitaan siis sekä teknisiä taitoja, ihmistaitoja että organisaatiokulttuurin toimintaan liittyviä taitoja. Toimintaa on rakennettava johdonmukaisesti, osallistavasti ja strategisesti.
Tyypillisesti varsinkin yksityisen puolen yritykset ovat vahtineet tietotaitoaan ja liikesalaisuuksiaan mustasukkaisesti. Yhteistyön ja ekosysteemien kehittäminen, sekä datan jakaminen eri tahojen kesken voivatkin olla niitä vaikeita paikkoja, sillä monessa yrityksessä ne merkitsevät suurta muutosta ajattelutavoissa. Elämme kuitenkin maailmassa, jossa raaka-aineet kallistuvat ja hupenevat. Kiertotalous pitää sisällään valtavia määriä potentiaalista taloudellista kasvua ja kierrätetyistä raaka-aineista tulee välttämättömiä jo erilaisten raaka-aineiden saatavuusongelmien vuoksikin.
Vastuullisuus ympäristöasioissa tuo mukanaan myös monenlaista muuta hyvää. Työntekijöille on yhä tärkeämpää, että työpaikan arvot ovat linjassa heidän omien arvojensa kanssa. Vallitsevassa osaajapulassa työntekijöiden sitoutumisesta on tullut valtavan tärkeää ja henkilöstön runsas vaihtuvuus tulee kalliiksi. Ympäristötekoja voi myös nostaa esiin markkinoinnissa ja ne auttavat yrityksen maineen rakennustyössä. Faktoihin perustuvan, vihreän markkinointiviestin takana on helppo seistä selkä suorana.
Autamme mielellämme erilaisissa vastuullisuuskysymyksissä ja kerromme muun muassa Juuriharjan vastuullisuuskartoituksesta. Kartoitus on tehokas ja helppo tapa kirkastaa ja suunnata vastuullisuustyön resurssien käyttöä sekä luoda kokonaiskuva tilanteesta. Ota meihin yhteyttä - keskustellaan yhdessä lisää!
- Jenna Nordman
