Tennis on minulle rakas harrastus - ja yhä enemmän myös tapa oppia itsestäni. Muutama vuosi sitten harrastukseen tuli uusi kulma, kun aloimme ystävien kanssa kilpailla seniorisarjoissa. Pelien myötä treenaamiselle tuli mielekkkäitä tavoitteita. Samalla tuli myös ennenkokematon kipsi, joka on saanut pelitason romahtamaan erityisesti kaksinpelitilanteissa.
Kentällä mieli laukkaa lujaa ja sisäinen puhe on äänekästä
Joskus puhetta tuottaa liiallinen yrittäminen, toisinaan liiallinen rauhoittaminen. Parhaimpina hetkinä puhetta voi säädellä ja se tukee tekemistä, mutta on myös tilanteita, että puhe on erittäinkin suoraa ja sättivää palautetta itselle.
Voitosta pelaaminen on mielenkiintoista. Vuosia olemme kaveriporukalla pelailleet ja niissä peleissä voittamisella ei ole ollut mitään merkitystä - tai näin olemme ainakin uskotelleet itsellemme. Nyt huomaan, että voittamistakin pitää opetella. Haluanko voittaa? Uskonko voittoon? Pelkäänkö häviämistä? Pelkäänkö voittamista? Käsittämättömiä kysymyksiä, joita tenniksen parissa saa pyöritellä itsensä kanssa.
Sisäiset prosessit tasapainoon
Lukuisten pelikavereiden kanssa käytyjen keskustelujen, valmentajan hyvien vinkkien ja oman pohdiskelun lisäksi on pitänyt kaivaa esille vuonna 1974 julkaistu klassikko-opus: Timothy Gallweyn The Inner Game of Tennis. Gallwey puhuu itsen kahdesta puolesta. Tietoinen puoli itseämme ohjailee tiedostamatonta puolta erilaisin kehoituksin, eikä monestikaan luota tiedostamattoman puolen kykyyn toimia oikein.Tiedostamattomalla puolellamme on kuitenkin luontainen kyky oppia ja toimia tarkoituksenmukaisesti. Ydinkysymys on, miten saada nämä kaksi itseä toimimaan hyvässä yhteistyössä ja sopivassa balanssissa.
Gallweyn kirja on lukemisen arvoinen, vaikka et pelaisikaan tennistä. Se auttaa tunnistamaan erilaisia sisäisiä prosessejamme, joiden kanssa olemme tekemisissä päivittäin erilaisissa vuorovaikutustilanteissa esimiehenä, tiimin jäsenenä ja myös kotioloissa.
Tämän vuoden (tennis)tavoitteeni olen kiteyttänyt kolmeen sanaan: rauhassa, rennosti ja riemulla. Ne tekevät kunniaa myös Gallweyn kirjan itselleni tärkeimmälle opille: Let it happen.
Minkä sinun pitäisi vain antaa tapahtua?
