Kun kuuntelin uutisia tämän kevään ylioppilaskirjoitusten erityisjärjestelyistä, mieleni palasi jonkun vuoden takaiseen mietintääni sopivasta ylioppilaslahjasta. Jotenkin silloin kirjoittamani blogin kysymykset tuntuvat sopivan hyvin myös tähän hetkeen. Silloin mietiskelin blogissani näin:
Katselin kirjahyllyjäni miettien, löytyisiköhän sieltä jotain lisättäväksi kummipoikani, hienon nuoren miehen ylioppilaslahjaan? Silmäilin kirjojen takakansia: liian raskas, liian vanhahtava, liian kevyt, liian tuttu ja tavallinen. Sitten huomasin yhden kirjan tumman selkämyksen. Käsikirja 1600-luvulta. Juuri sopivan tuore, raskas ja kevyt. Kestää vuosikymmenten selailun ja lukemisen.
Kirja oli Baltasar Graciánin Maallisen viisauden käsikirja. Gracián oli 1600-luvulla elänyt maallistunut jesuiittapappi, joka mm. vihasi ihmisten typeryyttä. Selailin kirjan sivuja ja ilahduin siitä, miten hyvin suurin osa ohjeista ja lausahdukset sopivat tähänkin päivään.
Annoin itselleni tehtäväksi pohdiskella ainakin näitä kirjan viisauksia:
- Ei saa pitää mistään liian lujasti kiinni.
- Olkaa johdonmukainen.
- Tuntekaa itsenne: luonteenne, älynne, arviokykynne ja tunteenne. Kasvoja varten on olemassa peilejä, mutta hengen ainoa kuvastin on viisas itsetutkiskelu.
- Omaperäinen ja epätavallinen järkeily. Se on etevyyden merkki.
- Eläkää aikanne tapojen mukaan.
- Tunnistakaa paras ominaisuutenne, tärkein kykynne. Kehittäkää sitä kaikkia muitakin edistäen.
- Uudistukaa taitavasti ja luontevasti.
- Ei pidä elää kiireessä. Nauttikaa hitaasti, toimikaa ripeästi.
- Ajatelkaa harvojen, ja puhukaa monien tavoin.
Nämä yksittäiset lauseet eivät tee oikeutta Graciánin taitavalle ja omaperäiselle sanankäytölle. Ja niin kuin kirjan esipuheessa todetaan: Maallisen viisauden käsikirjan sivuilta kuvastuva tyyli – nokkeluus, eloisuus, suopeus ja syvällisyys – kelpaa ohjenuoraksi myös viisaalle elämälle. Kuten myös hyvälle työelämälle.
