Joel Lehtosen hahmo Juutas Käkriäinen ei ole innostunut kelloista.
“…suurin syy siihen, miksi Käkriäisellä ei ole kelloa, on sellainen, ettei hän kelloista välitä. Vastusta niistä on, alituisista härnääjistä korvan juuressa, ajannaksuttajista.”
“Se komentelisi työhön. Ja komentelisi illalla maata.”
Loman jälkeen on ollut itsellänikin asettumista tähän kellojen maailmaan, vaikka olenkin innostunut kaikesta tulevasta.
Lehdet ja blogit ovat täynnä ohjeita, miten pääset mahdollisimman sujuvasti takaisin “vauhtiin”. Suosittelen pikemminkin tunnistamaan omia tarpeita, organisaatiosi tarpeita ja ennakoimaan tulevaa vauhtia. Vauhti ja "kellon komentoon asettuminen” tulevat kyllä ja sellaisella voimalla, että pian on haasteena rauhoittua ja löytää itsensä.
Yksi eettisen johtajan keskeisistä onnistumisen keinoista on välttää vauhtisokeus. Kovassa vauhdissa on suurin riski mokata, kun ei ehdi havaita, nähdä tai ei tule ajatelleeksi. Miten usein sinun pitäisi pysähtyä, jotta vauhti ei vie mennessään? Toimisiko viikottainen jooga tai meditointi tai muu harrastus, joka vaatii sisäisen sykkeen asettumista? Tai kuukausittainen oma suunnittelupäivä, tai oma coach 3-4 viikon välein?
Omat kalenterimerkinnät mielen jäsentämiselle, esim. joka toinen perjantai-iltapäivä, toimivat joillekin hyvin. Jos kokeilet sitä, ja huomaat, ettei varatun ajan koittaessa olekaan aikaa tai motivaatiota pitää kiinni omasta suunnitelmasta, tiedät, että olet tehnyt merkinnät liian harvakseltaan tai kenties jokin toinen keino olisi osuvampi. Tai sitten tarvitset vain rykäyksen sitä kuuluisaa itsekuria. Oma coach on siitä hyvä, että silloin kaikki ei ole yksin itsen varassa ajan irrottamisen suhteen ja lisäksi joku vielä haastaa ajatuksiasi.
Mihin päädytkin, pidä itsestäsi kiinni.
Erika
Joel Lehtonen, Putkinotko (Otava, 1978)
