Työuupumista on käsitelty erityisesti työntekijän näkökulmasta viimeisten parinkymmenen vuoden ajan. Apua on haettu sekä työntekijän psyyken että fyysisen puolen hoidosta. Onpa viime vuosina alettu puhua siitäkin, mitkä tekijät työyhteisössä tulisi muuttaa, että siellä jaksettaisiin.
Jo kauan sitten ajauduin itse tarkastelemaan tekeillä olevan työn vaatimusten ja työtä tekevän ihmisen taitovarannon välistä suhdetta. Ajan oloon tuli yhä selvemmäksi, että työuupumukseksi kutsutussa tilassa ei läheskään aina ole kyse siitä, että ihminen väsyisi esimerkiksi työn liiallisuuteen, kiireeseen tai liian korkeaan vaatimustasoon, vaan se että työn vaatimustaso on liian alhainen tai muuten epätahtinen suhteessa taitovarantoon. Tämä asiantila on tietysti päivänselvä silloin kun puhutaan rutiiniluontoisesta liukuhihnatyöstä. Sen luulemme vähenevän teollisuustyön siirtyessä halvan työvoiman maihin. Eräänlainen ”liukuhihna” on kuitenkin nyt yhä useamman korkeasti koulutetun ja hyväpalkkaisen toimihenkilön ja johtajan keskeinen työtahdin määrääjä. Ihminen on näet yhä useammin koneen avustaja, vaikka tarkoitus kai oli, että kone olisi ihmisen avustaja.
Kiinnostukseni hieman toisenlaista työn burn out -ideaa kohtaan heräsi muutaman johtavassa asemassa olevan, vaativia tehtäviä hoitavan ja korkeapalkkaisen ihmisen ongelmien selvittelystä. Kaikki heidän asemaansa liittyvä tuntui hohdokkaalta, itse työ luovuutta vaativalta ja ympäristö innovaatioita (tuolloin sallin itselleni vielä tuon sanan käytön!) sallivalta. Kuitenkin nämä ihmiset kipuilivat hakien (ylipsykologisoivaan edelleen jatkuvaan tyyliin) syyllistä kuka aviopuolisosta, kuka lapsuudesta, kuka taas esimiehestä. Ratkaisua ei tietenkään löytynyt.
Auttajan roolissani aloin sattumalta suunnata sekä heidän että oman huomioni kysymykseen, mahtaisiko heidän tekemänsä työ olla uupunut. Olisiko burn out ihmisen sijaan hänen tekemässään työssä?
Mitä tällä tarkoitan? Ulospäin mielenkiintoisenkin työn tekeminen vaatii tietynlaisia tekoja ja taitoja, jotka toistettuina muodostuvat toimintatavoiksi. Ainakin vuosien mittaan, mutta usein hyvinkin nopeasti nuo tavat automatisoituvat niin pitkälle, että niiden toisto ei enää synnytä härnääviä kysymyksiä, vaikka itse työn sisältö (esim. ratkaistavat henkilöstöpulmat, lehden pääkirjoituksen aihe, asiakkaiden tarpeet jne.) ovatkin sisällöllisesti uusia. Tuo sisältö ei kuitenkaan enää pakota opettelemaan uusia toimintatapojakaan.
Päivittäisessä työssään ihminen ei siis joudu eikä pääse kehittämään sen enempää ajattelutapojaan (härnäävät kysymykset) kuin tekemään aikaisemmasta poikkeavia tekojakaan (uudet toimintatavat). Näiden kummankin jatkuva kehittäminen on kuitenkin juuri sitä, mikä saa aivojen solut toimimaan niin että itse työn tekeminen tuottaa mielihyvää.
Mikä sitten neuvoksi tähän ”työn burnoutiin”? Kohtaamieni tapausten kohdalla neuvoksi tuli työpaikan vaihto. Muutto sellaisiin tehtäviin, jotka heittivät sellaisia härnääviä kysymyksiä, joihin vastaus ei löytynyt aikaisemmilla ajatustavoilla ja jotka vaativat myös sellaisia tekemisen tapoja, joita henkilö ei vielä osannut. Uuden tehtävän tuoman vaatimustason erilaisuus aikaisempaan verrattuna asetti henkilön taitovarannon trimmauksen kohteeksi, mistä sitten seurasi että avioeroaikeet, lapsuuden syyttely ja esimiehen mollaus katosivat, ja elämä hymyili taas.
Arvelenkin, että systemaattinen huomio tähän työn vaatimustason ja työntekijän taitovarannon väliseen suhteeseen hävittäisi uupumuksen ainakin joissakin tapauksissa.
Myöhemmin olen ymmärtänyt senkin, että oman elämäni pahimmat kipuilut ovat olleet merkki juuri työn burn outista, eräänlaisesta metodisesta uupumuksesta. Vaistonvaraisesti tai sattuman oikusta olen osannut kuitenkin tehdä hyvinkin äkillisiä hyppäyksiä yhdenlaisesta tehtävästä toisenlaiseen. Uuden tehtävän vaatimat metodit (siis ajattelu- ja toimintatavat) opin suunnilleen parissa vuodessa, minkä jälkeen sitten sekä sisäinen että ulkoinen kiukuttelu alkoi. Ja siis edessä oli uusi tehtävä.
Aiheesta enemmän: Jaana Venkula, Tekemisen taito (3.p. 2011), Kysymisen taito (2.p. 2011)
Haetko keinoja uudistua? Ota yhteyttä!
