Kun johtamiseen liitetään sana eettinen ja ryhdytään kyselemään kysymyksiä, aika moni nielaisee parikin kertaa, ennen kuin haluaa sanoa mitään. Etenkin esimiehenä toimivat kokevat usein haasteelliseksi eettisen johtamisen määrittelemisen. Siksi olinkin enemmän kuin iloinen kun restonomiksi jo valmistunut Tea Saloranta otti opinnäytetyönsä aiheeksi eettisen johtamisen.
Eettistä johtamista käsittelevissä tutkimuksissa on nostettu esiin muiden muassa sellaisia ominaisuuksia kuin oikeudenmukaisuus, luottamuksen kasvattaminen, puolueettomuus ja lahjomattomuus, sekä suoraselkäisyys ja vastuullisuus. Hyvältä johtajalta odotetaan tehokkuutta mutta myös oikeanlaista moraalia?
Tean tavoitteena oli tutkia, millaisia käsityksiä ravintola-alan esimiehillä on eettisestä johtamisesta alan työntekijöinä, työyhteisön jäseninä, johdettavina ja esimiehinä. Haastateltavakseen hän sai kymmenkunta erilaisissa pääkaupunkiseudun ravintoloissa työskentelevää kokemukseltaan ja taustaltaan erilaista esimiestä.
Tässäpä aivan lyhyesti muutamia Tean tutkimuksen tuloksia: Haastatellut esimiehet pitivät eettistä johtamista yleensä ottaen hyvänä johtamisena – toisin sanoen inhimillisenä ja tulosta tekevänä johtamisena. Kiinnostavaa, joskaan ei yllättävää oli kuulla, että esimiehet muistivat helpommin esimerkkejä epäeettisestä kuin eettisestä johtamisesta. Ravintola-alalle tyypillisiksi eettisen johtamisen haasteiksi mainittiin kiire, tulospaineet ja esimiesten vaihtelevat esimiestaidot. Haastateltujen mukaan organisaatioiden tulisi myös ottaa näkyvämmin kantaa eettisyyteen ja esimiesten olisi hyvä viestiä yrityksensä arvoista enemmän.
Ylin johto tuntui haastateltavien mielestä näyttävän enimmäkseen esimerkkiä eettisessä päätöksenteossa, mutta hyvänä roolimallina ylintä johtoa ei aina pidetty. Salorannan mukaan haastatellut esimiehet arvostivat eettistä johtamista ja toivoivat myös, että kykenevät johtamaan itsekin eettisesti. Hankalimpina tilanteina eettisen johtamisen kannalta esimiehet pitivät tilanteita, joissa törmättiin arvoristiriitoihin tai joissa eettisesti oikeaa ja väärää oli vaikea erottaa toisistaan.
Tean tutkimusta lukiessani päädyin taas pohtimaan samaa kuin monesti aikaisemminkin. Eettisiä ongelmia johtamisen kannalta tarkasteltuna on periaatteessa kahdenlaisia: ensimmäiset johtuvat siitä, että esimies tai johtaja ei toimi oikein vaikka tietäisi mikä on oikein. Jälkimmäiset taas johtuvat siitä, ettei esimies tai johtaja yksinkertaisesti tiedä, mikä on oikein. Kumpikaan tilanne ei kuulosta hyvältä?
