Ihmisen kyky keskittyä häviää jo kultakalalle, näin olen kuullut väitettävän. Emme enää osaa ajatella. Ja miten mahdamme arvostaa ajattelua? Miten reagoisit, jos kollegasi kertoisi varaavansa kokonaisen päivän ajattelulle? Kävisikö mielessä, että “Taitaa vaan löysäillä koko päivän”?
Emme aina myöskään halua ajatella itse. Vai miltä tuntuu, kun pitäisi istua oikein miettimään jotakin asiaa, penkoa se perin pohjin? Kun pitäisi miettiä eri vaihtoehtoja ja niiden mahdollisia seurauksia? Kuinka usein tunnistat itsessäsi malttamattomuutta todeta, että “Hyvä, tehdään/edetään näin, mennään eteenpäin!”
Eteneminen on sinänsä hyvä asia ja vahvuus, mutta tarvitsemme myös kykyä ajatella, ja mielellään laadukkaasti. Mitä laadukas ajattelu sitten oikein on? Miten sitä voisi kuvailla?
Mitä laadukas ajattelu on?
Laadukas ajattelu vaatii keskittymistä, harkintaa ja kykyä erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Se ei ole vain nopeiden päätösten tekemistä tai reaktiivisuutta, vaan syvällistä pohdintaa, joka vaatii aikaa ja vaivaa. Laadukas ajattelu tarkoittaa erilaisten näkökulmien ja vaihtoehtojen punnitsemista, syiden ja seurausten analysoimista sekä kykyä nähdä asiat laajemmasta perspektiivistä.
Mitä laadukas ajattelu vaatii?
Ajattelun opetteleminen vaatii harjoittelua, keskittymistä ja kurinalaisuutta. Tai, Simone Weilin sanoin, ajattelun askeesia. Ajattelu ei ole helppo tehtävä, varsinkaan nykyisessä ärsyketulvassa ja nopeita reaktioita odottavassa viestintäkulttuurissa. Weil korostaa ajattelun vaativan askeesia, keskittymistä. Muuten joudumme keskinkertaisuuden loukkuun, “josta kaikki tietävät jo ja josta kaikkien on sanottava mielipiteensä” (Varto, 2005, s. 18). Weil kirjoitti teoksessaan "Odottamista Jumalan edessä" (s. 18), että ajattelu vaatii ponnistelua ja tahdonvoimaa, jotta voimme päästä pintaa syvemmälle.
Simone Weil (3.2.1909 Ranska – 24.8.1943 Englanti) oli ranskalainen filosofi. Hän syntyi maallistuneeseen juutalaistaustaiseen perheeseen, joka oli siirtynyt Pariisiin Elsass-Lothringenin alueelta. Weilin ajattelussa on nähty erilaisia kausia. Ensimmäinen kausi koostui poliittisesta aktivismista. Weilin kiinnostus marxilaiseen teoriaan vallasta ja sorrosta muuttui kuitenkin pian pettymykseksi ja marxismin arvosteluksi. Sitä seurasi kausi, jolloin Weil pohti, voisiko platoninen idealismi konkretisoitua arkielämässä. Kolmannella kaudellaan Weil kiinnostui jälleen käytännön politiikasta, nyt antiikin hyve-etiikan näkökulmasta.
Laadukas ajattelu on tapa elää
Weilin ajattelun keskeisenä piirteenä oli ajattelun ja toiminnan yhdistäminen. Hänen käsityksensä mukaan ajattelu oli moraalinen ja henkinen harjoitus, joka vaati kurinalaisuutta ja rehellisyyttä. Tämä ajattelun askeesi, johon hän viittasi, on jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja ymmärrystä, mikä vaatii meiltä kaikilta kykyä ja halua syventyä asioihin perusteellisesti ja pohtia niitä syvällisesti.
Ajattelun askeesi on siis pohjimmiltaan tapa elää ja toimia, jossa keskittyminen, kurinalaisuus ja jatkuva oppimisen halu ovat keskeisiä. Se on vastalääke pinnallisuudelle ja kiireelle, jotka uhkaavat nykymaailmassa laadukasta ajattelua. Onnistuminen vaatii tietoista ponnistelua ja sitoutumista siihen, ettemme tyydy helppoihin vastauksiin vaan pyrimme ymmärtämään asioita syvällisemmin ja monipuolisemmin.
Mikä on sinun valintasi, ajattelun askeesi vai kultakalan pirskahtelevat hetket?
Weil, S. (1951). Waiting for God. käännös Emma Craufurd. Harper & Row, New York
Varto, J. (2005). Mitä Simone Weil on minulle opettanut. Kirjastudio, Helsinki
Sparraan mielelläni syntyneitä ajatuksiasi yhdessä eteenpäin - ota yhteyttä, keskustellaan tarkemmin.
Erika Heiskanen
