Hiki on virrannut auringon alla. Yllätyksellisesti uusi aamu urkeni viileänä ja ensi kertaa aamusuihku hoitui useammassa kämpässä kylpyhuoneen ikkunat kiinni. Päivän mittaan aurinko petrasi otettaan ja hiki oli jälleen herkässä.
Saapuessamme työmaalle riemu oli suuri, kun huomasimme lasten olevan ensi kertaa paikalla työmaallamme, Kilimandjaron päiväkeskuksessa. Aiemmin lapset oli pidetty kaukana työstämme turvallisuuden vuoksi. Nyt lasten laulu raikasi aurinkokatoksen alta. Siinä ei aivan jokaisen silmäkulma pysynyt kuivana. Roskia tuulessa varmaankin.
Montaa meistä on innostanut mahdollisuus rehkiä fyysisesti ja yhtä montaa on kiinnostanut tarkkuutta ja huolellisuutta vaativat tehtävät. Aamulla käynnistyi muuraustyöt ja avautui uusi työtehtävä: tiilten halkominen. Ennakko-oletus oli, että se on kevyt työ. Homma osoittautui kuitenkin tarkkuuden lisäksi keskittymistä ja käden hallintaa vaativaksi tehtäväksi.
Voimiaan on saanut koetella monin tavoin ja mitellä oman itsensä kanssa, miten pidän huolta itsestäni. Tänään saimme valmiiksi ”ojan”, joka on työpaja-kontin perustusten takaseinä. Se herätti henkilökohtaisia ylpeydentunteita. Samalla havahduimme siihen, miten kaivettu ”oja” voi olla kaunis. Asioilla on estetiikkansa. Mikä omassa työssä on kaunista? Onko johtamisesi esteettistä?
Estetiikkaa oli tarjolla yllin kyllin, kun pihalaatoitus piti paikata katoksen tolppien ympäriltä ja tiilten rakoihin piti hiertää hiekkaa. Eettinen toimintakulttuuri ja innovatiivisuus ovat tutkitusti yhteydessä toisiinsa ja niinpä työmaalla irtosi hiertämisjortsut. Lopulta tolppien juurella oli varsinainen twist-esitys menossa.
Kuuma päivä ja lounaan jälkeinen raukeus auttoivat rentoutumaan aterian jälkeen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, mikä täällä tarkoittaa nesteen juomista, suolojen nauttimista ja työtahdin hallitsemista, tulee esiin kirkkaammin kuin arjessa. Miten onnistumme sumukoneella savuttamaan oman käsityksemme tilanteesta sen suhteen juuri nyt?
Uutta nousee, sille ei mahda mitään. Hyvä homma!
In the morning we were overjoyed to find the children at the centre. We had a personal orchestra all morning to pace our work. And pace is crucial. Working too fast brings exhaustion and too slowly brings frustration. Pace seems to be a crucial at home too. How to work with a flow, enjoyment, not pushing it to the verge of breakdown? During the day we talked about the aesthetics of concrete and a ditch. How can they be so beautiful?
