Auringon säteet jatkoivat meidän hellimistämme, jos mahdollista vieläkin tiiviimmin kuin eilen. Aineenvaihdunnan päästyä vauhtiin hiki tirahti pintaan lähes pelkästä ajatuksesta. Johto kertoi päivän teeman olevan yhdessä tekeminen ja pyysi jokaista huolehtimaan sekä itsestään että toisistaan, että kukaan ei tee töitä yksin. Kaikin puolin vastuutettiin ihmisiä kertomaan tarpeistaan ja toiveistaan.
Kolmantena päivänä jaloissa ja käsissä painoi ja muutenkin väsytti. Yhdessä tekeminen tuntui helpottavalta. Jossakin kohtaa ärsytyskynnys oli tavallista alhaisempi. Nauru oli myös herkässä ja muutaman kerran työt keskeytyivät lähes hysteeriseen hihitykseen.
Kehittymistä tapahtuu jokaisella omien tavoitteiden suuntaisesti ihailtavalla tavalla. Sinnikkyys ja oivaltamisen kyky ovat osuvalla tasolla. Prosessin edetessä pystymme myös tukemaan toinen toistamme yhä osuvammin ja se tuottaa lisävauhtia myllyyn. On tärkeää muistaa, että vauhti ei tässä yhteydessä tarkoita nopeata pintaa vaan syväsukellusta.
Työpäivän aikana syntyi valmista kattoa ja tulevan kontista rakennettavan työpajatilan perustuksetkin etenivät. Ei hullumpi suoritus paahteessa ottaen huomioon, että päivän aikana toteutettiin myös henkilökohtaiset coaching-keskustelut kehittymisen reflektoimiseksi ja tukemiseksi. Keskustelujen vuoksi kaksi oli rivistä poissa lähes koko päivän ajan, kukin vuorollaan.
Today was the day of co-operation and well-being. And it was a good choice for a theme as the third day seems to be the toughest on the body. Some of the tiredness seems to reverberate on the mind as well! Personal coaching sessions were carried out during the day to enhance personal processes. So much happening both intra- and interpersonally!
